+++

Tammikuusta asti ollaan äitini kanssa yhteisvoimin koukuteltu isoäidinneliöitä, eikä turhaan. Lähes 150 tilkkua tehtiin ja tässä lopputulos. Mun tähän astisen elämäni upein virkattu torkkupeitto! Tilkuista näkee kumpi meistä on tehnyt ja sikski tää onnistu näin hyvin, siinä näkyy me, äidin ja tyttären yhteistyö. Mää oon tästä(kin, taas!) ihan hullun onnessani. Ja mulla on ihan älyihana äiti! ♥

Tosi kova hommahan noissa neliöissä oli. Lankaakin meni (jälleen kaksinkertaista Maijaa, Novitan Isoveljeä, jämiksikin niitä vois sanoa.. heh, ja kolmea pinkkiä satunnaislankaa) paljon, en uskalla ees laskea määriä ja hyvin monta iltaa tilkkuja virkaten ja äidin kanssa puhelinkeskusteluja käyden siitä, montako pitää olla mitäkin (kumpikin inhosi harmaiden tilkkujen tekoa, joten niiden määrä hupeni työn edetessä, muuttuen kivemman värisiksi) ja kyllä mää melko monta iltaa päättelin ihan vaan langanpätkiä ja ompelin paloja yhteen. Tää oli mun ensimmäinen isoäidinneliötyöni ja mietin kovasti, miten olis parasta yhdistää tilkut. Halusin liitoskohdista mahdollisimman näkymättömät, joten ompelin ne yhteen. Vuoropistoin oikealta puolelta, silleen miten neulekappaleetkin yhdistetään. Musta tuosta tuli tosi siisti niin. Ja nurja puolikin on katseenkestävä.Tykkään peitosta tosi paljon. En oo koskaan nähnyt vastaavaa toteutusta, joten oivalluksenkin ilo oli iso osa tätä työtä myös. Se on isoäidinneliöpeitto, joka ei näytä isoäidinneliöpeitolta! ♥

Loppuun vielä viihteellinen kuva toisesta viltin tekijästä, olkaat hyvät! Oikea plussamaatuska!