MUMMIN TILKKUPEITTO
Düsseldorfista Lontooseen minä tätä tilkkupeittoa tein. Aloitin yli vuosi sitten euroviisuja katsellen, olohuoneen lattialla tilkkuja mallaten ja nyt olympialaisten alla sain valmiiksi. Molemmissa päissä parin päivän rutistukset ommellen ja väliaika sitten muissa töissä, heh. Mummi sai aikas kauniin tilkkupeiton mökille. Siinä viimeisiä tikkauksia ommellessa mökin terassilla, vähän vilpakkana kesäpäivänä, sääskimyrkkyrinkulan tuoksussa, auringon välillä pilkottaessa puiden takaa, tuli hauska, ihana tunne. Se sama, jollainen mulla oli joskus 80-luvun lopulla, kun sain mummulan pikkuparvekkeella (silloin ei puhuttu terasseista, eihän?) istua ja piirrellä muutamaa vuotta vanhempien serkkutyttöjen kanssa, pieniin sydänpapereihin kasarisydämiä (miten voin muistaa senki mitä piirsin?!). Niillä taisi oikeesti olla vähän jotain poikajuttuja mielessä, kun muistan, että talon ohi ajeli vähän väliä joitaki mopopoikia. Silloin oli samanlainen keli ja pohjoissuomalaisen metsän tuoksu ja yhtä kivaa puuhastella. Nyt kuitenkin tikkailin itsekseni, kun oma nuorimmaiseni nukkui päiväunia ja mummi ja esikoinen polttivat nuotiota. Tässä siis huisin selkeän esittelyn kautta, tilkkupeitto 2011-2012, olkaat hyvät.
Materiaaleina vanhoja kankaita sieltä täältä, välissä IKEAn peitto, taustakankaana pellavaa ja tikkaukset ommeltu käsin muliinilangalla. Malli oma tai siis ihan vain ruutuja keskeltä halki, ja reunakantti mummin vanhasta pöytäliinasta. Äitini kanssa pitkät tovit pohdittiin mikä kangas on mistäkin tai mihin kangas on alunperin hankittu. Monenlaista tarinaa ja nyt peitto odottaa päiväunilaisia pikkumökissänsä.