MENNEIDEN MUISTELUA - osa 3

Tämän puun tein joskus muuten vaan, vailla sen kummempaa ajatusta minne sen laittaisin. Onneksi se sitten löysi arvoisensa paikan, kun tein Neitokaiselle päiväpeiton, jonka tilkkujen keskelle puu hyvin sopi.

Tuossa peitossa oli kyllä järjetön määrä tikkaamista, kuukauden verran joka ilta taisin sitä käsin tikata. Peitto valmistui syksyllä 2009. Mutta ihana se on ja niin iso, että vaikkei enää ole päiväpeittokäytössä, on se loistava majapeitto, koska ei ole liian paksukaan. Ja ihan ihana muisto onnellisista syyspäivistä vuosien takaa, ajalta kun minulla oli kaksivuotias tytär.