PÄIVÄPEITTO

Tämän peiton alla olen ollut jo tovin jos toisenkin. Sitä tehdessä tietysti. Katsonut Kaksi yötä Pariisissa ja haaveillut matkasta samaiseen kaupunkiin. Yksin? Tyttären kanssa, joka haaveilee näkevänsä Eiffel-tornin, vaikka luulee sen jo nähneensä Marjamäen Pajutilalla? Ei, mieluiten varmaan menisin sinne rakkaan kanssa ja pussailisin ja tanssisin. Nauranut Solsidanille ja miettinyt onko sellaisia Oveja oikeasti olemassa. On. Tietysti on. Haaveillut lumilautailumatkasta johonkin, missä on pitkät mäet, komeat maisemat ja lumi narisee laudan alla. Paitsi että ehkä laskisin suksilla pitkästä aikaa. Kyllä. Kuunnellut sateen ropinaa, katsellut kattoikkunasta kesän komeinta salamointia, jättänyt peiton odottamaan ja kivunnut nukkumaan, ottanut pienoiset kainaloon. Ihmetellyt tätä maapalloa katsellen uskomattoman kauniita luonto-ohjelmia ja miettien, miksi sitä vaan on kotona, kun maailma on täynnä niin kauniita paikkoja. Nuorimmaiseni mylläsi suklaakeksisillä käsillään peiton kanssa ja sai aikaan komeat suklaatahrat. Mutta ei se haittaa, ne on vaan tahroja. Ne lähtee kyllä pois. Ne on noissa kuvissakin. Tahrat. Ja lapset. Vastaanottanut nuppineuloja samaiselta pian puolitoistavuotiaalta, joka jokaisen neulan kohdalla sanoi au, muttei suostunut tehtävästään luopumaankaan. No, oppiipahan. Antanut tyttären tehdä keskeneräisestä peitosta majan, vaikka vanu reunoista tursusikin ja heti piti imuroida. Mytyssä peitto oli myös hyvä este aitahyppyjä harjoittelevalle keppihevoselle ja sen omistajalle. Pehmyt, jos pyllähtää. Ajatellut, että mitä se tulevaisuus on oikein on, kun tytär sitä yhtenä aamuna kyseli ja vastailin niitä näitä, mutta jälkeenpäin hoksasin, että se on hyvä olisi ollut paras vastaus. Kuunnellut, ja ompelukoneen äärestä vähän väliä kääntynyt katsomaan PMMP:n Ruisrockin keikkaa, hymyillyt niille ja niiden biiseille, itkeä tirauttanut kun sanat on osuneet omaan sydämeen. Kohkausrockin kohdalla pohtinut, onko Matoja kaikesta huolimatta mun suosikein ja jatkanut silti vain ja kirjonut peiton alakulmaan 250812. Ei, ehkä se taitaa olla Rakkaalleni. Tullut siihen tulokseen, että tämä päiväpeitto on paras peitto minulle juuri nyt.

Kankaat Eurokankaasta, lähes kahden tunnin pohdiskelujen jälkeen löysin sopivan yhdistelmän oikeita sävyjä. Yksi kankaista on paksumpaa kuin muut. Aika hyvin ellen sanois. Idea peittoon ja löyhästi näkyvään pikselipiparireunaan on oma. Välivanuna kaksi Ikean peittoa. Leikkuu-, silitys- ja neulaamisapuna alkuvaiheissa rakas äitini. Ompelukoneena hyvin lähes kaksikymmentäviisi vuotta palvellut Husqvarna Prisma 950S. Tikkaukset pääosin käsin muliinilangalla. Tekijänä Tiina, 32 vuotta. NYT ON KUULKAAS PÄIVÄPEITTO JA SÄNGYLLÄ SAA HYPPIÄ!