ÄITINI

Käsillä tekemisen into ja taito, neule- ja ompelujutut, ovat tulleet mulle kyllä äitini ja mummujeni perintönä. Ja olivat isäni ja pappanikin tekijöitä, mutta eri materiaaleista vain. Yli 90-vuotias mummuni ei enää neulo, mutta teki pitkään villasukkia ja on kivoja muistoja ne, kuinka yhdessä parikymmentä vuotta sitten istuttiin mummulan pirtissä ja tehtiin yhdessä harmaita sukkia sekaväriraidoilla ja kateltiin Napakymppiä. Toisella mummillani oli samanlainen ompelukone kuin minulla ja usein häntä ajattelen, kun omallani huruuttelen. Että tässä sitä samoja juttuja eri polvessa tehdään ja että terveisiä mummi sinne taivaanreunalle. Oman äitini kanssa ollaan tietysti tehty aina paljon yhdessä, ja ollaan samanlaisia innostujia kummatkin. Jossain vaiheessa asiat vaan humpsahtivat niinpäin, että mulla olikin enemmän tietotaitoa tekniikoista ja erikoisjutuista kuin äidillä, ihan kiva niin, koska eikös äidit oo aina niitä, joilta kysytään neuvoa ja jotka tietää kaiken. Ehkä sitä muututaan tasavertaisiksi silloin, kun itse äitiytyy.Tässä taitavan, tehokkaan ja huippuhyvän käsityöihmisen, minun äitini kolmiovillapaita, olkaat hyvät.