KUN PIKKUVELI TÄYTTÄÄ 30, NIIN...

...se tarvii kyllä hienon synttärilahjan!

Mulla on kaksi veljeä ja vanhempi heistä täytti tässä taannoin tuon kiireisten vuosien täyden kympin. Ollaan aina oltu läheiset sisarukset, vaikka saattaa mennä pitkiäkin aikoja ettei soitella, enemmän lörpöttelen avovaimonsa kanssa, joka on minulle kuin sisko, mutta kun nähdään tai soitellaan, on kaikki niinkuin aina. Ja kova on ikävä, kun välimatka on pitkä. Ollaan veljen kanssa käyty yhdessä läpi melkoisia elämänkoulun mutkia ja hän on minulle kovin kovin rakas! Ihana pikkuveljeni, se sama vieläkin, jonka kanssa pelattiin kilpaa supermariota, lasketeltiin pitkin Isosyötteen rinteitä ja jonka pakotin kolmivuotiaana pikkukouluuni, ja opetin matikkaa sitä mukaan kuin itse ekaluokkalaisena opin. Nyt veljellä on jo oma perhe, ihana koti ja tiiättekö mitä kans, no MIESVILLASUKAT! Semmoset mää sille synttärilahjaksi tein.

Löysin hienon kalakortin ja heti tiesin, että se on veljelleni. Ja koska kortti oli hieno, käpyttelin suoraan lankakauppaan, ostin hiekan sävyisen sukkalangan ja neuloa huruuttelin. Ensin ajattelin hillittyjä raitasukkia, mutta en onnistunut siinä... Ihan hyvä, sillä kolmiothan ovat kalansuomuja.

Pinkkiä sukissa on siks, koska pitäähän kahden tyttären isällä pinkkiä sukissaan olla. Tietysti. Onnea J!