KAKSI TARINAA ELÄMÄSTÄ

Tälle ensimmäiselle olen nauranut kippurassa monet kerrat ja muistellut tarinaa, pyytänyt ystävää kertomaan sen uudelleen ja uudelleen. Oman elämän kiemurakohdissa olen muistellut tätä ja todennut, että juuri niin, täysin niin, just silleen tää elämä menee! Laita valot päälle, pyyhi kyyneleet ja jatka matkaa.

Toisen lauseen kuulin eräänä iltana vuosia sitten. Kohtaus oli kuin elokuvasta. Kirkkaat valot välkkyivät, oli tumma loppukesän upea taivas, kaukana isolla lavalla lauloi nainen rakkaudesta, oli valtavasti ihmisiä. Keskellä siellä kaksi ihmistä. Hän, joka sanoi nuo sanat, kääntyi, irroitti otteensa, vilkaisi taakseen ja katosi ihmisjoukkoon. Mun sydän pakahtuu aina ku mää nään sut, hän sanoi. Joskus se vaan on niin.