JOULUKALENTERI 2014
Olin pitkin syksyä ajatellut, että jonkun kivan joulukalenterin haluaisin toteuttaa. No, vähänhän sitä sitten hidasti, oikein mukavalla tavalla kylläkin se, että vauva syntyi marraskuussa. Olin silti päättänyt toteuttaa sen, joten viimeisenä marraskuun sunnuntaina alkoi hommat, koska seuraava päivä oli jo joulukuun ensimmäinen.
Keittiön pöydällä oli kaikenlaista paperia ja silppua ja projektia levällään, joten siitä se ajatus sitten lähti, että niitä materiaaleja käytetään mitä tarjolla on. Ei mulla mitään sen kummempaa suunnitelmaa ollut. Siistin joka kuvaa varten sopivan kohdan pöytää valoisaan aikaan eli kahdentoista ja puoli kahden välille, huomasin muuten myös sen, että aurinko pilkahti yllättävän monena joulukuun päivänä ja räpsäytin kuvan. Toteutin kaiken hyvin nopeasti, koska aina oli se mahdollisuus, että vauva herää ja hetki menee ohi. Otin kuvia reilusti enemmän kuin 24, koska nälkä kasvaa syödessä ja surkeimmat, tai ne omasta mielestä huonoimmat kuvat saivat jäädä ihanempien taa. Imettäessä googlailin joululauluja, koska eihän sitä suorilta muista niitä parhaimpia tai niitä, jotka sopisivat tällaiseen projektiin. Niin, kun alunperin taisin ajatella vain kirjoittavani jotain jouluista, jotain vain, mutta pian selkeni, että joululaulujen pätkiä ne on oltava. Niissä on niin monenlaista tarinaa, ja paljon sellaista, mikä on kiva ottaa erilliseksi lausahdukseksi, koska sitten ne vasta hauskoja ovatkin.
Monena päivänä tuli mieleen juttuja mitä kertoa, tai että ketä tai mitä ajattelin kuvaa tehdessä. Yhden haluan ainakin kertoa tässä nyt. Viidennentoista luukun. Siinä on ehkä tuntemattomimmat sanat, koska ne ovat minun ja ystäväni keksimät, mutta omiin jouluihini (ja kaikkiin muihinkin vuodenaikoihin) sen verran tiiviisti kuuluneet, että halusin nekin tähän projektiin liittää. Me hyvän ystäväni kanssa vuosia sitten mökkireissuilla laulettiin aina paljon, ihanissa illanvietoissa pojat soittivat kitaraa ja rumpuja ja me laulettiin. Ja jotenkin tuohon niin ihanaan lumiukkolauluun me nämä sanatkin keksittiin, sovituksia oli aina paljon, yleensä iskelmä- ja punkversiot nyt ainakin. Tämä on ainoita sanoituksiani ja vielä valmiiseen kappaleeseenkin, mutta hei, eikös oo kummiski ihan hyvä sanoitus! Siinä on kaikki oleellinen kyseisestä elokuvasta ja oujeekin on saatu mukaan. Sellainen tarina se.
Kuvia tehdessä sain muistutuksen itselleni myös siitä, että valkoiseen pöytään ei tällaisella aikuishenkilölläkään kannata piirtää tusseilla, koska kaikki eivät pyyhkiydy pois. Tiiättekö sitä kun on saanut huippuidean ja vieressä on tussit ja ajattelee, että no jos mää ihan pikkusen piirrän, kyllähän se pois lähtee... No, sitten pyyhkiessä väri ei haalistu tippaakaan. Eikä millään pesuaineellakaan. Sillon ei voi kuin nauraa. Ja pikkuisen miettiä, että mitäköhän sitä lapsille selittää näistä tarkoista tussilla piirretyistä ympyröistä pöydän pinnassa. Kerroin totuuden ja totesin, että huomaatte varmaan ettei kannata. Ja taikasieni on haalistuttanut jälkiä, kun oikein jaksaa hinkata.
Itsenäisyyspäivän kuvassa nähtyjä paperinukkeja oli niin mukava tehdä, että niistä kuulette vielä. En tiedä miten, mutta kyllä, niiden tekeminen ei jäänyt tuohon kertaan. Niiden piirtely ja koko projektin tekeminen sai aikaan niin kauhean mylläkän päässä ja vihkojen sivuilla ja puhelimen muistiinpanoissa, että tätä haluan lisää. Tätä teen lisää. Tätä saatte lisää. Lupaan!
Että eikös tullutkin kiva joulukalenteri? Minusta tuli kyllä! Oikein ihanaa, rauhallista ja leppoisaa joulua kaikille lukijoilleni! Nauttikaahan!