KOLME TYYNYÄ

Kiertelin pitkin kevättä ja kesää kaupoissa sillä silmällä, jos löytyisi uudet tyynyt sohvalle. Ihan ulkomaillakin katselin kuulkaas. On hankalaa raskia ostaa jotain tosi simppeliä, kun tyynyt olisivat niin helppoja ommella hurauttaa itsekin. Toisaalta sitten taas, se ompelu on ihan todella tylsää, kun on vain neljä saumaa ja se olis sitte siinä. Tuntuu, että koneen esille nostaminen ei maksa vaivaa. Ja onhan valmiita tyynyjä ihan älyttömän hienoja ja kauniita, että ei niitä itse voisi edes tehdä.

Toisinaan, kun olen vauvan kanssa kävelyllä ja en oikein tiedä minkä reitin valitsisin, saatan tehdä niin, että annan edellä olevan ihmisen "päättää" reittini. Lähden kävelemään jonkun perään ja mietin vaikka, että seuraavassa risteyksessä käännyn eri suuntaan kuin hän, tai että jatkan suoraan seuraavasta korttelista, jos edellä oleva ihminen poikkeaa sen korttelin aikana kaupan ovesta sisään. Tää on siis semmosille todellisille lusmuille, aivottomille päiville, kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatella itse. Viime viikolla tällainen reitti vei mut lähes suoraan kangaskaupan ovelle, joten päätin käydä vilkaisemassa, olisiko siellä hailakan liilaa pellavaa. No, yllättävää, ettei mitään haaveilemiani värejä oikeissa materiaaleissa ollut (milloinpa sitä löytäis sen kankaan mitä on lähtenyt mielikuvissaan hakemaan?), mutta päädyin silti ostamaan nuo melkein sopivat kankaat. Liila, harmaa ja beigehtävä persikka, oijoi, mikä yhdistelmä!

Ehkei liene yllätys, että kankaita leikellessä satuin nappaamaan käteeni myös pensselin ja valkoista ja neonkeltaista kangasmaalia ja vähän sutaisin kuvioita muutamaan palaan. Ompelin vetoketjut tilkkujen keskelle ja ne saavat pilkottaa sieltä aivan kunnolla, komeat, värikkäät vetskarit. Käytän tyynyissä pehmoisia ja kuohkeita sisätyynyjä, joten ne on suhteellisen iisi sujauttaa tyynyjen sisään, vaikka vetoketjuaukot ovatkin melko pienet.Tyynyistä tuli kyllä tosi kivat! Ne sopii tuohon värimaailmaan hyvin ja miten pieni muutos ja iso ilo, oujes!