ICHI, VINO JA EUKALYPTUS
Mää oon vähän sellainen, että kun sataa vettä, mieli tekisi metsään ja kun on helle, järkkäilen kotia uuteen uskoon. Tänään oli sellainen päivä. Seinältä lähti taulut, viherkarvit vaihtoivat paikkaa ja kävin läpi ison kasan taloutemme vihkoja, ja kyllä, kaikki olivat joko täysin tai jonkin piirustusaiheen valtaamia. Nyt tulee kolmen postauksen sarja siitä mitä tässä kompaktissa olo-makuu-työ-kirjasto-elokuva-supermegalounge-huoneessa tapahtui.
Tämä Ikean lipasto on yksi lempisäilytyskalusteistani. Se syö sisäänsä taaperon kaikki vaatteet ja vaipat, sekä ison kasan ompelu- ja neuletarvikkeita, että myös yhden sekatavaralaatikon (sen jota ei ikinä huvita alkaa perkaamaan). Tykkään laittaa kodin seinille erilaisia tauluja ja vaihtelenkin melko usein kollaaseissa olevia tauluja. Samat kuvat pyörivät paikoista toisiin ja välillä tulee takaisin vanhoja printtejä ja kortteja kehyksissä, sillä nykyään harvemmin hankin mitään uutta. Lipaston päälle siirtyi vastakkaiselta seinältä tuo ihanaihana Saana ja Ollin Ichi-juliste. Iina Vuorivirran Vino-peili samoin ja tuo suosikkiprinttini, jossa vähän kiroillaan. Se on somistusmateriaalia vanhasta työpaikastani ja silloin tanssimme pelleilimme usein työkavereideni kanssa, kun asiakkaita ei sattunut olemaan ja tuo teksti on viime aikoina muistuttanut tuosta hulvattomasta ajasta. Se on hassua, että vaikka juuri siinä kyseisessä hetkessä joku työpaikka tai harrastus tai joku elämäntilanne on jollain tavalla tympinyt, mutta jälkeenpäin ajateltuna se aika onkin ollut aika isoilta osin aivan tajuttoman kivaa (taikka sitten aika kultaa muistot, en usko!).
Plantagenista löysin alesta eukalyptuspuun ja sille ihan kotoa laatikosta pränikkä Varpusen pikkusäkki ruukun korvikkeeksi. Myös tuon hassun kaktuksen hankin, koska se on vaaleanpunaisen ja vaaleanvihreän sävyissä aivan mun värinen, ja ehkä tuossa outoudessaankin. Koska kotonamme asuu eräs alle kaksivuotias ihmisentaimi, on tavaroiden oltava turvallisilla korkeuksilla ja niin, ettei pieni loukkaa itseään mihinkään. Vähän sitä uhmaten laitoin naamarasiat tuohon alatasolle. Toisessa on meikkejä ja toisessa hiusrenksuja ja sen sellaista. Jos näyttää, että meikit kiinnostavat liikaa, vien ne kylpyhuoneeseen, mutta tykkään, että naamarasiat ovat rinnakkain, sillä niihin liittyy tarina. Sain tuon rillipäisen Aarnen vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi ystävältäni Hanna-Riikalta ja silloin ehkä neli-viisvuotias tyttäreni ihastui siihen aivan täysin. Hankin hänelle oman rasian, johon hän piirsi oman aarnensa. Siinä ne kainosti tönöttää.