MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet... Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3