SATEENKAARIMAASSA LEKOTTELEVAT VIHERKASVIT
Yhtäkkiä huomasin, että mullahan on kaikki tyhjät ruukut kaappien kätköistä loppu. Kotimatkalla huomaan usein käveleväni kukkakauppojen ohi ja vilkuilevani myös viherkasveja enkä vain leikkokukkia. Susannan ja Riikan Green Home Book on selvästi tehnyt tehtävänsä. Mää innostuin kirjan ansiosta viherkasveista just sen verran enemmän, että oon hankkinut niitä lisää. Koskaan kotini ei ole ollut viherkasviton ja lapsuudenkodissanikin ikkunalaudat olivat ja ovat edelleen vihreät. Tykkään muutenkin tästä ajasta, kun Instagramin feedi täyttyy päivä päivältä viidakkomaisemmista kodeista. Tai aavikkomaisemmista, jos on kaktuksia. Ihanat vihreät kodit siellä puhelinten ruutujen takana.
En ole ihmisenä sitä sorttia, joka saa jokaisen kasvin kuolemaan, hoitipa sitä miten tahansa. Mutten myöskään se, jolle tuodaan lomien ajaksi kasvit elpymään ja saamaan jotain superhoitoa. Huonekuusi on toissajouluinen, mutta ihan vasta ananaskukka kuolla kupsahti melkein heti kotiuduttuaan meille. Joulukaktus kuivahti just pahimmoilleen just niin, ettei se kukkinu ollenkaan ja bonsaipuu vaan kasvaa ja kasvaa, vaikka sanovat sen olevan helposti suututettavissa. Eli ei näistä tiiä, jotkut säilyy, jotkut ei.Halusin kuvata kasvejani, mutta en mää oo yhtään semmonen tavallinen tai perinteinen viherkasvikuvaaja. Ainakaan en tykännyt niistä omista kuvistani, ne näyttivät vaan niin tylsiltä. Keksin sitten eräänä iltana nukkumaan mennessäni, kyllä, silloin milloin aivot ovat tehokkaimmillaan näiden ideioiden kanssa, että näinhän mää ne kuvaan. Makoilevina, lekottelevina viherkasveina sateenkaarimaassa. Vähän mullat levahtaneina ja rekvisiittakaramellit ympärillä. Kuvien jälkeen lempeään suihkuun ja mullat möyhittynä takaisin lempipaikalle, jossa on hyvä kasvaa.
Kuvaushetki oli kaikkea muuta kuin täysin rento ja leppoisa. Kaksivuotias halusi asetella myös karkkeja (hän tietää, että nämä ovat vain koristeeksi, eikä yritä syödä niitä) ja opetteli samalla myös käyttämään saksia. Voi että olikaan onnellinen poika kun ymmärsi, että saa itse leikattua pienen karkkipussin auki. Siinä hän sitten leikkeli karkkipusseja auki ja keräsi sisällöt leikkikattilaan ja kiikutti minulle. Lopputuloksena tuli kuitenkin jopa kahdeksan kuvan sarja, josta tykkään tosi paljon. Kuvissa ei ole kaikki kotimme kasvit, mutta muutama. En tiedä kaikkien nimiä, enkä hoito-ohjeita eikä niihin oo kaikkiin vaihdettu multiakaan, mutta juttelen niille ja ne ilahduttavat mua joka päivä.