KESÄISET KAKKUA JA VIINAA -JUHLAT
Taisatte tietää jo lempparijuhlakonseptini, Kakkua ja viinaa. Juhlat, joihin jokainen juhlija tuo mukanaan jompaa kumpaa, sen mukaan mitkä ovat elämän kiireet, päiväunien määrän innostuminen ja into. Yleensä juhlat pidetään pimeään vuodenaikaan, kun tarvitaan kepeyttä, mutta jo viime kesänä fiilistelimme sillä, että kesäjuhlatkin olisivat kivat. Mun kaveripiirissä kun ei oo kauheasti menty naimisiin tai pidetty kesäjuhlia muuten, niin sellaiset on sitten kyllä järjestettävä itse. Viime viikolla oli sopiva ilta, joka jo keväällä päätettiin. Piti olla lämmin kesäilta ja kattaus laittaa pihalle, mutta eihän se aina mene niin. Olikin 14 astetta ja tuulista. Hätä ei sen näköinen silti ollut, kemut siirrettiin perinteiseen juhlapaikkaan eli mun olohuoneeseen.
Paikalle saapui kesäkiireiltään monta ihanaa naista ja mies. Juuri sopivan verran kakkua, joista en tietenkään ehtinyt ottaa kuvia. Oli mansikkakakkua, kirsikkakääretorttua, Viennettaa, pavlovaa ja suolaista lohikakkua. Eräs ystävä pölähti paikalla täydellisellä drinkkivarustuksella jääpaloja myöten. Tämä juhlakonsepti on siitä mainio, että koko illan voi syödä paljon erilaisia herkkuja eikä emäntänä (jona aina olen toiminut) tarvitse etukäteen häärätä keittiössä päiväkausia (mielelläni hääräisin, mutta eihän mulla oo valitettavasti resursseja) ollen sitten juhlissa ihan sippi.Oma osuuteni juhliin oli toki se emännöinti ja ohjelmanumerot, edellisistä Kakkua ja viinaa -juhlista jääneiden juomien nostaminen esille ja mikä tärkein, rekvisiittakakun leipominen! Olen harjaantunut siinä hommassa ja aivan varmasti yksi tämä seudun parhaista, en itseasiassa tiedä ketään muuta, jonka kakkureseptiin kuuluvat seuraavat asiat:
pitsa- ja pakkauslaatikoita
kaksi ja puoli pakettia kuumaliimaa
hapankorppuja
popkornia
(keittämätöntä) pastaa
lahjapaperia
purkillinen hattaraa (joka suli kovaksi littanaksi klöntiksi illan aikana)
ruusuja, neilikoita ja muita kukkasia
vaahtokarkkeja
jätskivohveleita
Pöydälle heittämäni lamppusarja ja ulkona tumma, pilvinen taivas sai aikaan pikkiriikkisen pikkujoulutunnelman, mutta sepäs ei haitannut. Juhlat olivat, kuten arvata saattaa, jälleen kerran tosi kivat. Oli ihanat ihmiset, oli naapurin vanha ovi nostettuna pitkäksi pöydäksi, oli bingo, oli yhteistaideteos sekä sängyn päällä keinuva ihmislauma laulamassa Oasiksen Wonderwallia. Perinteet, tykkään niistä.Istuimme aamuyöhön saakka olohuoneessa kuunnellen musiikkia, jutellen ja nauraen kippurassa. Tuli yksi loistava kännykkäaplikaatiokin siinä yhdessä suunniteltua. Se kertoisi, että missä Rollarit soittivat silloin, kun menkkasi alkoivat? Ens kertaan kakkuajaviinaalaiset ystäväiseni! Moikka!