NELJÄS SUKKAOHJE /// 4
Tiedättekös sen tunteen, kun joskus tekee jotain mistä on kauhean ylpeä, älyttömän onnessaan ja iloissaan siitä mitä sai aikaan. Se voi olla ihan pienikin juttu, mutta itselle äärimmäisen tärkeä. Pölähtää niin sanotusti puskista se fiilis, että tekikin jotain niin siistiä. Mulle kävi niin. Tämän villasukkaohjekuvan kanssa nimittäin. Teen nämä yhteisneulontaohjeet yleensä niin, että teen sukat valmiiksi omassa tahdissani ja kuvaan välillä. Yleensä haluan ottaa kuvat päiväsaikaan, mutta neulon vain iltaisin. Siinä on välillä ihan malttamattomana, kun neuleflow olis kovimmillaan, mutta sitten jumittaa siihen, että ei vaan voi neuloa enempää iltaa kohden. Siksipä ohjeen tekeminen kestää myös melko kauan, kun välttämättä joka ilta ei ole aikaa ottaa neuletta käsiinsä ollenkaan.
Käytän näissä kuvissani usein kasveja, kuihtuneita ja eläviä, suoraan metsästä tai torilta, joskus karamellejä, hedelmiä, paperiaskarteluita... Mitä nyt sattuu lähellä olemaan. Toisinaan rekvisiittaa on enemmän, toisinaan vähemmän. Tykkään siitä ihan hirveästi, kun saan tehtyä kauniin kuvan ns. tyhjästä. Siitä, kun tavallaan ympärilleen katsoessa ei näe mitään mitä kuviin voisi laittaa, mutta sitten kun katsookin tarkemmin, on vaikka mitä mistä kauneutta saa loihdittua. Kuivuneet kukat maljakossa (ne nyt vasta kauniita ovatkin, että ihan aina annankin kuihtua), karkkien jämät karkkipurkin pohjalla, tai lahjapaperikääreet juhlien jäljiltä tai sitruunanpuolikas jääkaapissa.Kun tein tuon yläpuolella olevan kuvan, niin olin heti, että jes tästä tuli ihana! Kuivahtanut ruusu vähän vinossa, ystävän tuomat kasvit metsästä (tunnearvo jo itsessään), keskellä villasukkakudin, jota tehdessä olin juuri miettinyt ihanaa ihmistä. Haluaisin teettää tästä kuvan seinälle. Mietin, että jos teettäisin, niin haluaisitteko te? Että jos tekis sellaisen limited edition julkkasarjan. Oisko ihan kreisiä laittaa seinälle kuva villasukkateoksesta?