VIIMEINENKIN VILLASUKKAOHJE

Voi te ihanat villasukkakaverini! Nyt on aika viimeisen ohjeen. Sukkien kärki. Tein sen uhkarohkeasti kirjoneuleena, vaikka siinä on se pienoinen vaara, että varpaat sujahtavat lankalenkkeihin. Langanpäät voi kuitenkin päätellä niin, ettei näin käy. Toki kärjen voi neuloa yksivärisenäkin. Neuloin joka toisella kerroksella yhden harmaan silmukan ja kolme vaaleanpunaisella niin, että edellisen kuviokerroksen keskimmäisen vaaleanpunaisen silmukan kohdalle tulee harmaa silmukka.

Päättelyt sukan kärjessä tein niin, että ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa neuloin kaksi silmukkaa oikein yhteen. Toisen ja neljännen puikon alussa neuloin yhden silmukan, jonka jälkeen ylivetokavennus. Kun silmukoita on jäljellä kahdeksan, lanka katkaistaan ja vedetään loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyhommien jälkeen ihana hetki enää jäljellä, kun uudet sukat saa vetäistä jalkaansa tai kääräistä odottamaan odottajaansa joulupakettiin. Kiitos neulojat, oli mukavaa, kun neuloitte kanssani. Tämä projekti oli mulle oikein mukava ja olen ollut kiitollinen, ettei ohjeen perään ole hirveästi huudeltu. Halusin, ettei tarvitsisi stressata ohjeen julkaisusta, koska kaikista eniten halusin vain jakaa tän teille, vaikka varsinaisesti aikaa tällaiseen projektiin ei oikein olisi ollut, enkä tietenkään potea stressiä. Mikäli taas joskus intoudun tällaiseen yhetisneulontaan, niin otan vastaan ideoita mitä se voisi olla, olisinko neulontaa vai kentien (käsin)ompelua, kirjontaa vai aivan jotain muuta? Ja haluaisin myös kuulla tarinoita siitä, mitä mielessänne pyöri näitä sukkia tehdessä?

Mulle on tapahtunut jännittäviä asioita näiden sukkien silmukoita neuloessa. Olen ihastunut. Ollut ihan älyttömän jännityksissä erään suuren projektin suunnittelun tiimoilta. Olen rutistanut kirjan viimeisiä muutoksia. Joulukaktus ikkunalaudalla alkoi huomaamattani kukkimaan, ja napsaisin siitä nuo kuvassa näkyvät kaksi upeaa kukkasta. Noin niin kuin muun muassa. Melkoista, ihanaa elämää!