PIPARIMAISEMA JA PUHEKUPLAPIPARIT
Mun yks lempitraditioista viime vuosina on ollut piparikaupungin (2013, 2014) tekeminen. Littanoita taloja hauskoine ikkunoineen ja paljon limittäin pienelle alustalle ängättynä. Joka kerta mulla tulee mieleen se yks lastenohjelma lapsuudesta, jossa siinä tunnarissa kuva pojasta istumassa puussa meni kauemmas ja kauemmas ja kaupunkia näkyi kuva kuvalta enemmän. Muistatteko sen?Tämän vuotinen kaupungista tulikin enemmän maisema, koska taloja ei ollut paljon. Korkea yksinäinen ränsistynyt kerrostalo ja joku vekkulamainen talo, jonka oviaukko on avonainen suu. Kaksi taloa korkeiden nietosten takana. Tämä taas voisi olla yksi niistä kylistä, jonka yli poika lentää Lumiukko-elokuvassa.
Tykkään näköjään tehdä pipareita. Oon leiponut niitä ainakin neljästi joulukuun aikana. En todellakaan tykkää syödä taikinaa tai valmiista pipareistakaan, mutta koristelusta tykkään! Siinäkään en koe olevani erityisen superhyvä, kunhan pursottelen menemään. Tulee niistä useimmiten kuitenkin hauskoja ja kivoja omastakin mielestäni. Nämä huuli- ja puhekuplapiparit saivat ideansa täysin siitä, että löysin nuo suloiset muotit. Meillä on pieni muovikassillinen erilaisia muotteja, joten valinnan varaa kyllä löytyy mitä tehdä, mutta on se silti aina hauskaa tehdä uusilla muodoilla ja nähdä millaiset koristelut niihin keksii.
Huuliin ja puhekupliin sain suuresti ideiointiapua, kun eräänä yönä pidin taas Instaliven ja siellä seuraajieni seurassa pursottelin pipareihin koristuksia. Mitä pidemmälle yö meni, sitä tuhmemmiksi piparijutut menivät. Just parasta! Tuolla mua odottaa vielä yksi satsi valmiiksi paistettuja yksisarvis- ja karkkipipareita, joten koristeluhommat jatkuu!
