KUTIMIEN KANSSA AURINGON ALLA // MALEDIIVITARINA OSA 2
Lähtiessämme lomamatkalle, nappasin lankakorista lankaa ja kävin ostamassa uudet puikot. Halusin aloittaa sukkia. Ihan ilman ohjetta. Että neuloisin vain. Viime kuukaudet, ehkäpä jopa vuodet ovat olleet niin hektisiä, että sellaiselle pelkälle olemiselle ja neulelankojen valitsemiselle ja neuleohjeiden piirtelylle ruutupaperille ei ole ollut aikaa (tämän osuuden päätin siis skipata tälläkin kertaa). Päätin, että jos vain yhtään tekee mieli, niin matkalla kyllä neulon. Niin minä sitten neuloin. Lentokoneessa elokuvan ääressä, lentokentällä ja aurinkotuolissa. Vitsit, että nauratti, kun eräänä päivänä löhöiltiin altaalla just niillä tuoleilla, jotka olivat vedessä, uima-altaassa matalasti ja mulla oli kassissa neuletyö. Otin sen esille ja jatkoin sukkaani. Se oli ihanaa se neulominen. Ei mua kirjojen lukeminen aurinkovarjon alla kiinnosta yhtään niin paljon kuin sukan neulominen. Siihen päälle kun vielä otetaan muutamat hauskat neulomiskuvat, sellaiset jollaisia en ole ennen ottanut tai nähnyt edes ja kunnon remakat naurut siitä toiminnasta, ai että. Altaan reunalla olleet muut pariskunnat hymyilivät meille tai mulle nyt varmasti ainakin - hymyiltiin takas!Ei se sukka kauheasti edistynyt, mutta jokainen neulomishetki tuntui ihanalta. Odotan jo tammi-helmikuun pakkasia ja kiireettömiä iltoja elokuvan ja kutimien kanssa ilman nukkumaanmenoaikaa. Siihen saakka nautiskelen neulomisesta näiden hiukan ehkä vähäpukeisten neulekuvien kera.
