MIKÄ AFRIKAN TÄHDEN PELAAMISESSA ON TÄRKEINTÄ
Meillä pelataan joka päivä Afrikan tähteä. Nelivuotias voisi pelata sitä loputtomiin. Kuulunee ikään. Ja mahtavaahan se on, että pikkuhiljaa koko perhe voi oikeasti pelata lähes kaikkia pelejä, mitä vuosia kartutettu pelivarasto tarjoaa. Afrikan tähti on hyvä, perinteinen alku.
Kuten arvata saattaa, on peli saanut myös paljon uusia sääntöjä tuoreelta lautapelaajalta, Milloin on rosvonapin jälkeen saanutkin perua valintansa ja milloin noppia onkin kolme (ja samalla harjoitellaan yhteenlaskua, mikä on tietysti mahtavaa!) ja aivan en ole perillä siitäkään minkä verran mikäkin timantti tuo lisää rahaa ja välillä taas vain nuorin pelaaja on saanut Kapkaupungista ekstrasatasia. Pelikaverit saavatkin olla tiukkoina, että kaikilla pelaajilla olisi kutakuinkin samat mahdollisuudet voittoon.
Tämä on kyllä myös vaikeaa aikaa. Samaan aikaan, kun riemuitaan yhteisistä peli-illoista, pitää lapselle yrittää myös opettaa häviötä. Kolmen lapsen kokemuksella olen tullut tulokseen, että paras tapa on se, että voiton tai häviön sijaan keskitytään yhdessäoloon ja siihen, että pelaaminen on kivaa. Vaikka eihän se aina ole. Parasta on tietysti voitto, mutta ei sitä vielä nelivuotiaalle voi kertoa. Tai siis murskavoitto.Itse en ole aktiivisin pelikaveri, niin en osaa sanoa antavatko muut pelikaverit nelivuotiaan tarkoituksellisesti voittaa, ettei tarvitsisi huomata häviötä. Sillä häviäminen ei kyllä todellakaan jää keneltäkään huomaamatta. Itku ja kiukkuhan siitä aina tulee. Toivon silti, että kaikki pelaisivat aina reilusti ja häviäminenkin pikkuhiljaa pystyttäisiin jollain tavalla hyväksymään, koska ihan joka kerta ei kuitenkaan voi voittaa. Ei sillä, että muistan kyllä omia reilun kymmenen vuoden takaisia mökkireissuja, kun pelattiin isolla porukalla tuntikausia Carcassonnea ja häviäminen aiheutti kyllä todellakin vaikeita tuntemuksia ja suuttumusta itse kullakin! Ja muistan erään uudenvuoden juhlinnan, kun voitin Trivial Pursuitissa ja säästyin tiskivuoroilta - oi mikä onni ja autuus!Koska Afrikan tähti on liikkuva osa jokaisen huoneen sisustusta tätä nykyä, löytyy lattialta milloin satasia tai tonninseteleitä, maitonappuloita (mun lapsuudessa se oli tyhjä, mutta lapseni sanovat sitä aina maidoksi, kuinka hellyyttävää) tai erilaisia jalokiviä. Ne ärsyttävät, mutta myös huolettaa, että jonain päivänä se tärkein, eli Afrikan tähti on kadonnut. Siispä olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sohvalla istuskellessani keksin maailman nopeimman ja rumimman DIY-viritelmän pitämään pelin kasassa. Laatikkoa on jo vuosien ajan korjattu erilaisin teipein, mutta se nerokas keksintö oli kontaktimuovista tehty pankki. Lisäsin vielä vähän teippiä jaottelemaan eri arvoisia seteleitä. Olkkarin pöydällä lojuneen piirustuksen taittelin rasiaksi, jossa voisi kuvitella pelinappuloiden pysyvän hyvässä tallessa. Rasian kiinnitin laatikon nurkkaan kunnon kaksipuoleisella teipillä, niin ei karkaa. Aika näyttää miten käy, toimiiko tämä systeemi, mutta sekä minä, että lapset oltiin tästä minituunauksesta innoissaan. Ekaluokkalainen tekstasi laatikkoon vielä hyvät tekstaukset, enkä hennonut sanoa tuplakonsonantista, hauskempi muisto noin.Se, mitä kysyn koko peliseurueelta, mutta erityisesti nelivuotiaaltani joka kerta, kun alamme pelaamaan: Mikä on tärkeintä pelaamisessa? Ja hän vastaa: Se, että on kivaa - ja Afrikan tähdessä pitää voittaa!
