SATTUMALTA VALMISTUMAAN PÄÄSSYT SÖPÖ KEITTIÖNMATTO

Muutama viikko takaperin päätin lähteä Verkkokauppaan Jätkäsaareen. Otan sen ratikan, joka vie satamaan eli pääsen ihan ovelle asti, ajattelin. Jotain kuitenkin tapahtui ja olinkin siinä ratikassa, joka hurruutteli läpi Ruoholahden ja toi sillan yli Jätkäsaaren puolelle. Sillä oli ilmeisesti tarkoitus...

No, eipä siinä mitään, aurinko paistoi kauniisti ja mietin, että ihan mukavaa kävellä Jätkäsaaren läpi ja vähän tutkailla mille siellä näyttää. Sattumalta kävellessäni katseeni kääntyi just sopivasti oikeaan suuntaan ja näin pienen liiketilan, josta muistin kuulleeni aiemminkin. Kyseessä oli Kutomo Craft Studio. Otin muutaman askeleen vielä ennenkuin päätin kääntyä ja mennä sisältä kysymään, että mikäs meininki siellä onkaan. Tiesin Instagramin kautta, että siellä ainakin matonkutomismahdollisuus ja sekös minua kiinnosti.

Pienellä visiitilläni selvisi, että paikka oli harmiksi lopettamaisillaan, mutta että minä vielä ehtisin viimeisellä viikolla kutomaan loimien loppupätkän mattoa! Oi mikä onni! Ei muuta kuin kalenteriin merkintä ja kuteita mietistekelemään ja etsimään.

(Tämän tilanteen jälkeen tapahtuikin yksi omituisimmista asioista ehkä ikinä matkalla sinne Verkkokauppaan. Mun eteeni, noin puolentoista metrin päähän, lensi siellä Jätkäsaaren talojen keskellä taivaalta puukko. Kyllä, ihan oikea puukko! Ilmeisesti joltain rakennustyömaalta, mutta voitte uskoa miten se aluksi hämmästytti ja myöhemmin tuli ihan itku, kun mietin asiaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan!)

Mietiskelyksi ja haaveiluksi kivan väristen kuteiden etsintä jäikin, sillä vasta päivää ennen kutomisvuoroa havahduin, että en tosiaan ole mitään vielä hankkinut. Kurvasin autolla lankakauppaan etsimään mieluisia värejä, joita ei tietenkään ollut, joten otin niitä mitä oli. Väreiksi muodostui suunnitelmiin nähden yllättävät vaaleankeltainen, hailakat vaaleanpunaisen sävyt ja lähes neonpunainen ärhäkkä pinkki.

Voi miten nautinkaan paukuttelusta ja maton edistymisen seurannasta. Kuuntelin samalla äänikirjaa (Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata), joka vähän ärsytti (mutta kyllä mä silti voin kirjaa suositella niille, joita aihe kiinnostaa, vaikka vähän paatokselliseksi meni loppua kohden - hupsista, tästähän tuli pikainen kirja-arvio mattopostaukseen!), joten välillä matto eteni vieläkin jouhevammin. Liian ihana ja haaveileva kirja saattaisi aiheuttaa päinvastaisen reaktion.

Kaikenkaikkiaan maton kutomiseen meni vajaa kymmenen tuntia. Olin onnellinen joka hetkestä. Sanoisin, että onnellisuus näkyy matosta, sillä siitähän tuli tosi nätti. Noin 140 senttiä ihanuutta. Mattoa kudottiin kokoajan kahta eri kudetta kutoen, joten sävypinnastakin tuli ihanan eläväinen. Laitoin aina molemmat kuteet kerralla sinne väliin ja sitten paukautin yhteen, sen voisi tehdä myös niin, että ensin ensimmäinen, paukautus ja sitten toinen kude ja pamaus. Silloin jälki olisi tarkemmin niin, että kaksi eri sävyä muodostaisi ns. siistimmän pinnan. Tuossa yllä olevassa kuvassa eläväisyyden näkee hyvin vaaleanpunaisen ja neonpunaisen kesken, että välillä toinen väri on saanut enemmän valtaa ja silläviisiin. Vaaleanpunaista kudetta mulla oli kolmea eri sävyä ja läheltä katsottuna nekin sävyt eroavat toisistaan sen verran, että eron huomaa. Loimissa on valkoista ja beigeä lankaa, se tekee myös kauniin kolmiulotteisen efektin.

Pahoitteluni, että en osaa kertoilla kutomistermejä sen kummemmin, että mikä oli sidoksen (?) nimi tarkalleen ottaen tai että paljonko mulla meni loimilankoja ja paljonko kudetta kilomäärällisesti. Mää vaan tein.

Nyt matto sijaitsee meillä keittiössä. Huoneesta tuli jotenkin ihanan kotoisa sen myötä. Se menee kivasti pöydän jalkojen alle, kun leveyttä on metrin verran ja tiskatessa saa seisoskella maton päällä. Heti, kun on taas mahdollista, aion varata paikan jostain kutomosta ja tehdä lisää mattoja. Minne, sitä en tiedä, sillä ihan loputtomiin meillä ei vapaata lattiatilaa ole, mutta se ei oo se tärkein, vaan parasta on itse tekeminen.

Kuteita jäi tästä projektista yli sen verran paljon, että niistä on tulossa nyt ryijynojatuoli, johon solmin matonkuteita ryijysolmuin, sillä kutomo möi tietysti lopettamisensa takia irtaimistoaan pois ja siellä oli juuri se tuoli, jonka olin aikoinaan jättänyt Ikeasta itselleni ostamatta. Joten, nyt kotioleiluni on saanut suloisia solmimishetkiä, kun tuoli valmistuu. Siitä lisää myöhemmin!

ps. Jos mattojutut kiinnostavat enemmänkin, niin määhän oon ennenkin kutonut maton, juttu siitä löytyy täältä. Sekin oli pitkään keittiössä. Itseasiassa tämän maton saapumiseen saakka.