PUHVIHIHAINEN SULONEULE

Valitsin postauksen ensimmäiseksi kuvaksi tämän, jossa naurattaa kaikista ehkä eniten. Tuo oli mun ilme ja tunne silloinkin, kun keksin millaisen neuleen seuraavaksi neulon. Taisin esitellä stooreissani ostamani langat ja pohtivani mitä niistä neuloisin, kun eräs kultainen seuraajani laittoi mulle viestin ja ehdotti mitä voisin neuloa. Hän vinkkasi mulle ohjetta, joka oli kertakaikkisen upea ja johon tartuin - ja onneksi tartuinkin! Esittelyssä nyt se puhvihihainen suloneule.

Tässä neuleessa on käytetty Sandnes Garnin Puff Sweaterin ohjetta pohjana. Kuvioinnit ovat neuleen edetessä mun itseni improvisoimia, melko yksinkertaisia, mutta mukavan näyttäviä kuvioita. Eli valitettavasti mulla ei ole tähän neuleeseen ohjetta teille antaa, kun se ei ole omani, mutta ohjevihkosen voi tilata esimerkiksi Lankakauppa Titityystä. En ehkä aivan mennyt aina ohjeen mukaan, sillä se oli ruotsiksi, mutta sinnepäin riitti. Onneksi oli oma kielitaito, googlen kääntäjä ja äiti whatsappin välityksellä apuna. Oli oikein mukava neuloa ohjeen mukaan. Silloin ei tarvitse kauheasti itsellä ajatella, vähän vain laskeskella välillä. Ja mallailla ja samalla haaveilla, se on parasta neulomisessa. Mä uppoudun niihin hetkiin täysillä ja ihanasti, samalla tavalla on käynyt lapsesta saakka. Hyräilen ja fiilistelen ja ihan tuntuu kuin uppoaisin siihen fiilistelyyn.

Langat ostin Lofoottien reissulla. Koska ostin ne ennen kuin tiesin mitä aion neuloa, en silleen kauhean tarkasti suunnitellut mitään värijärjestyksiä tai mitään muutakaan etukäteen. Kaikki muu paisti hihan alareunan liila, on Sandnes Garnin Alpakka Börstettiä. Se hihojen liila on jotain vastaavaa, hitusen paksumpaa lankaa. Kadotin vyötteen jo roadtripin aikana, enkä muista muuta kuin, että kerä ei ollut suikula vaan pyöreä, joten intternetetsinnätkään eivät ole mulle apua antaneet. Nyt kävi mielessä, että voishan niistä langoista tai vyötteistä ottaa kuvankin, niin säilyisi tiedot tallessa. Harvoin kuitenkaan kaipaan tällaisessa tilanteessa tietoa langasta, kun neulon vain huvikseni itselle. Se oli tämän neuleen tehtävä, neuloa huvikseen ja iloa tuottamaan.

Väreiksi valikoituneet ruskea, laventeli, hailakka vaaleanpunainen, liilan ja vaaleanpunaisen sekoitus ja kesätaivaan sininen ovat jotenkin ihan älyttömän upea yhdistelmä. Tykkään myös paljon, kun neule on yhdistetty tuohon Kaikon hameeseen (joka saatu pr-lahjana), joka on eri ruskean sävy kuin neuleessa.

Börstet on lankana mun makuun tosi kiva neuloa, soljuu puikoilla mukavasti. Puikkoina mulla oli välillä metalliset pyöreät pyöröt ja välillä kulmikkaat puiset. Olen kyllä toivoton noiden puikkojen suhteen, kun tuntuu, että jokaiseen neuleeseen ostan uudet. Luulis, että niitä löytyy laatikoista joka koossa ainakin tuplat, mutta en löydä en! Tai sitten unohdan puikot kotiin reissuun lähtiessäni ja ostan taas uudet. Tuollakin roadtripillä saatoin ostaa puikot ainakin kolmesta eri kaupasta, kun välillä puuttui kolmosen sukkapuikot, välillä pidempi kutosen pyörö ja sitten taas jotain muuta. Oli sitten reissun jälkeen taas mitä tuoda itselle tuliaisiksi, hahaa!

Tarvitsisin hyvän säilytysjärjestelmän puikoille, pelkkä rasia ja laatikkojen pohjat eivät mulle sovi. Eli otan mielelläni vastaan vinkkejä. Vuosia sitten mulla oli ompelemani avattava ja käärittävä säilytyspussi, mutta nyt noita on niin kauhean paljon. Ehkä oikein ratkaisu olisi työhuone, jossa ne saisivat olla melko väljästi ja esillä, joten olisivat myös helppo löytää.

Olen neuleeseen valtavan tyytyväinen. Puhvihihat ovat ihanat, niissä jos jossain on volyymiä sekä hihasuussa, että olalla. Jos tuollainen rypytetty olka kiinnostaa, niin kannattaa testata, se toimii samalla tavalla kuin ommellessakin, että rypytetään hihaa istuttaessa ja palasia yhteen ommellessa. Suhteellisen helppoa, ei ainakaan älyttömän vaativaa tai vaikeaa.

Aaltoilevat kaaret, palluraiset ja valuva kuvio ovat hienot. Ne aion hyödyntää jossain muussa neuleessani vielä. Se toivottavasti on sitten sellainen, jonka teillekin jaan neulottavaksi jossain muodossa. Nyt pääsin pitkästä aikaa taas vauhtiin. Haaveissa ja tavoitteissa on toisen neulekirjan tekeminen, joten ehkä siellä sitten!

Onko teillä muilla niin, että näette siinä neuleessa ne hetket, joina olette sitä neuloneet? Oon varmasti kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta se on musta aina yhtä jännä ilmiö. Joka kyllä myös hälvenee neulettä käyttäessä. Tässä neuleessa näen tuossa isossa ruskeassa osassa Norjan heinäkuiset sateet ja mutkikkaat tiet, itseni istumassa vänkärin paikalla ja valtavan onnellisena. Hihojen vaaleanpunaisessa istun kotisohvalla jo iltasella, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Tämä neule on ollut jo tovin kaapissa valmiina ja päälläkin useaan otteeseen, teidän, että tästä muodostuu käyttöneule pitkin syksyä. Näen sen myös vuosikymmenten päässä jonkun päällä ja he muistelevat, että tämän se Tiina silloin vuonna 2020 neuloi. Nyt puikoilta on valmistunut jo seuraavakin neule, joka tulee teille esittelyyn piakkoin. Ja suunnitteilla kolmaskin. Ihanaa kun neulominen huvittaa. Aina niin ei ole.

Valtavan ihanaa syysviikonloppua teille kaikille lukijoilleni siellä ruutujen toisilla puolilla. Mukava kun käytte täällä.