...JA PIAN HUOMASIN KAIPAAVANI KYLMÄÄN VETEEN // TALVIUINTIA MUSTIKKALASSA
Mökillä yksi mahtavimmista asioista on ollut järvi. Olen aina rakastanut erilaisia vesistöjä, tyynet järvet, jokien virtaavat vedet, myrskyävä meri, kuohuvat kosket! Siitäkin huolimatta, että virta vei isäni, kun hän hukkui. Silloin päätin myös, että en aio sitten muuten pelätä vettä.
Mökillä on laituri. Mökin myyneen pariskunnan rouva useaan otteeseen sanoi sitä, että se on sitten hänen syynsä, että laituri on sellainen kuin on. Tarkoittaen että huono. Se on T-mallinen peruslaituri, jossa on saranat kapean ja leveän osuuden välissä. Sehän tekee sen, että laituri on aivan venksallaan, kun siinä seisoo parikin ihmistä lähellä saranaa. Eli ymmärrän rouvan harmistumisen, josta hän selkeästi oli saanut kuulla. Kieltämättä nyt talviaikaan, kun vesi laiturin alla on jäässä ja laituri pysyy paikoillaan, on sitä kivempi käyttää. Siitä huolimatta, se on vain laituri ja se on ylipäätään olemassa, joten olen aivan tyytyväinen. Ja sekin vielä, että asiallehan voi tehdä jotain. Voi vaikka pultata tukipuut, että se pysyy yhtenä kappaleena kelluvana laiturina tai joskus rakentaa kokonaan uuden.
Olen näinä mökkikuukausina innostunut pulahtamaan veteen joko saunasta ja viime aikoina myös kylmiltään ilman saunaa. Mun avanto- ja kylmävesiuintihistoria on sellainen, että aihe ei kiinnostellut juurikaan ennen kuin ystäväni vei mut seitsemisen vuotta sitten Kulttuurisaunalle ja avantoon. Se oli mahtava kokemus ja innostuin. Olen käynyt avannossa sittemmin aina, kun tilaisuus on tullut vastaan. Pulahdellen. Musta, kylmä vesi pimeällä on se, joka mua kauhistuttaa, mutta sinnekin menen.
Nyt kaikki on silti saanut aivan uuden suunnan, käyn vedessä lähes joka päivä, kun ollaan mökillä. Tykkään kairailla hiljalleen avantoa auki, kantaa vesiä saunalle ja tuntea elävänsä, kun vedessä käy. Se sisu mikä meissä on sisällä, vaikka vähän palelisi, kiehtoo mua. Se, että mene nyt vaan, ei se oo sen kummempaa. Ajattelin, että alan tekemään vedessä ihan vetojakin ja olemaan pidempiä pätkiä, kun ja jos siltä tuntuu.
Pulahdellessa saunasta en ole koskaan sen kummemin kaivannut mitään varusteluita tähän "harrastukseen". Tammikuun pakkasissa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ehkei se olisikaan ihan pöhkö ajatus, jos hankkisin neopreenihanskat ja -sukat. Ja niin yhtenä iltana ajeltiin Varuste.netiin just ennen sulkemisaikaa ja ostaa pässäytin. Kehuin asiakaspalvelua tuolloin jo Instan puolella, mutta sanottakoon vielä, että oli niin hyvä lyhyt asiakaskokemus, että liikaa ei voi kehua. Asiantunteva myyjä, joka ei viime hetken asiakasta hätkähtänyt tai ärsyyntynyt (viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa) ja kun kerroin mitä tarvitsen, hän möi just oikealla tavalla. Varmalla tietämyksellä ja sopivan täpäkästi! Oltiin ulkona viisi minuuttia myöhemmin ja kassissa kaikki mitä halusinkin!
Pulahtelu ja veden äärellä hengailu on muuttunut nyt siis mukavammaksi, kun jalkapohjia ei heti palele ja kädet eivät tartu laiturin kaiteisiin. Viimeksi mökillä ollessa jäädyttelin taas innoissani purkkeihin vettä ja muutamia kukkasia, joita mulla siellä oli. Kalikat asettelin avannon ympärille ja tsadaa, sehän näyttää aivan joltain alttarilta, hehe! Sinne kelpaa pulahdella. Näistä kuvista saattaa kuulla mun kiljahtelun kylmästä vedestä, mutta toisinaan mä pulahdan ilman pihahdustakaan ja rauhoitun vedessä. Huomenna taas!
Oikein mukavaa torstaita sinne kaikille teille ja vinkkinä vielä, että jos talviuinti kiinnostaa niin Lähiömutsi kirjoitti kattavan postauksen aiheesta. Moikkulimoi!