KURVIKAS JA SÖPÖ KUKKAHYLLY
Aloitetaan rakkaudella. Kertomuksella siitä, mitä itsessäni rakastan.
Olen innostuvainen ihminen. Kuten myös melko kekseliäs ja tuumasta toimeen -tyyppi. Kuvailin vuosia sitten itseäni niin, että inspiroidun eniten ja parhaiten kävelyillä kaupungin kaduilla, auringonlaskuista, tiskatessa ja suihkussa. Olen toki edelleen täysin sama tyyppi ja samat asiat innostavat mun luovuutta aivan valtavasti, mutta olen myös muuttunut. Sen jälkeen, kun meistä tuli mökkeilijöitä on musta kuoriutunut aivan älyttömän pursuava touhuaja-toteuttaja-tekijä. Miki tietää jo, että mitä olen sanomassa, kun oikean käden etusormi nousee pystyyn.
“Mulla olis yks idea!”
Ja ideoitahan riittää. Eivätkä ne jää sille tasolle, vaan tosi moni myös valmistuu. Tämä pieni, värikäs sivupöytä olis sellainen.
Yksi näkyvimpiä nurkkauksia mökin tuvassa on oven viereisen ison ikkunan edessä. Pitkällä seinällä on iso sohva ja se on koko mökin sydän. Siinä istuskellaan, nukutaan ja katsellaan elokuvia. Toisella puolella sohvaa on levysoitin ja sitten on tämä pieni rako ikkunan ja sohvan välissä.
Ostin pari vuotta sitten Ikean Lack -sarjan kapean hyllyn, jotta voisin päällystää sen kaakeleilla ja saataisiin siitä kiva taso ikkunan eteen. Sopivia kaakeleita ei kuitenkaan ole tullut toritellessa vastaan. Huomasin myös, että vaikka hyllyssä oli alataso, ei se ollut koskaan käytössä. Jos sinne jäi jouluaiheinen ristikkolehti, pysyi se siellä koskemattomana ainakin juhannukseen saakka. Viherkasveja päälle mahtui kyllä aivan mukavasti, mutta tyhjä tila täyttyi kaikenmaailman roinasta.
Totuudenmukainen tilanne siitä hetkestä, kun päätin tehdä uuden huonekalun vanhan tilalle.
Halusin siis muutosta ja tehdä jotain itse!
Aika nopeasti luonnostelin mielessäni sohvan syvyisen ja ikkunan alareunaan asti ylettyvän pienen kukkapöydän. Materiaaleiksi valitsin kaikenlaista puutavaraa, jota on olemassa valmiina ja väreiksi olemassa olevia maalisävyjä komeron uumenista.
Meni monta lempeän lämmintä kesäiltaa ja päivää sahaillessa, mallaillessa, miettiessä erilaisia liitoksia ja haaveillessa pöytäprojektin äärellä. Välillä oikein piti kunnolla pohtia, kuinka saisi hyllyn varmasti pysymään hyvin paikoillaan ja mahdolliset ruuvit piiloon. Toisessa hetkessä taas sumplia, olisiko yksi hylly riittävästi ja mitä tarkoitusta varten alempi hylly oikein olisikaan. Innostuin tätä tehdessä myös jyrsimisestä ja siksi kaikki reunat ovat noin upean kaarevat ja sileät.
Väreiksi tosiaan valikoituivat samat, joita ollaan käytetty monessa muussakin Mustikkalan projektissa, mm. seinähyllykkösysteemissä kaappeineen.
Siellä se nyt sohvan vieressä nököttää. Siitä tuli ihana, vähän hassu eikä välttämättä kaikkein käytännöllisin, mutta se on ehdottomasti tekijänsä näköinen! Parasta on se, että ihan itse tein!
