KESÄN 2023 KÄYTETYIN VAATTEENI
Kävipä kerran vuosia sitten niin, että mulla oli suloinen haalari ja aloin maalailemaan siinä keittiön pöydän ääressä onnessani. Seuraavana päivänä huomasin, että haalariin oli tullut tahra. Pesin ja pesin ja yritin poistaa, mutta tahra oli ja pysyi. Harmitti vietävästi. Haalari jäi puhtaana ja tahraisena kaappiin.
Kunnes kertana eräänä hoksasin, että jos siinä kerran se tahra on, niin antaa palaa. Aion pitää haalaria jatkossa sellaisissa hetkissä, joissa haluan näyttää ihanalle ja tahraantuminen ei haittaa. Siispä vaaleanpuna-vihreästä haalarista tulikin mun maalausasu.
Mustikkalan tullessamme meidän elämään, pääsi haalari muuttokuorman mukana mökkimaisemiin. Siellä se päällä on maalattu huussia ja ikkunanpieliä, sahattu puita, tehty puutarhahommia, hinkattu veneen pohjaa puhtaaksi, pesty saunaa, käyty suppailuretkillä ja oltu vaan.
Olikohan se toissa kesänä, kun kurkottelin ylöspäin niin usein ja korkealle, että molemmat hihat repesivät. Leikkasin hihat loppujen lopuksi kokonaan pois. Puuvillamateriaali on sen verran ohkaista, että hihattomana versiona se on täydellinen hellepäivän asu ja aina muilla säillä alle tai päälle voi laittaa lisää vaatetta.
Haalari on osoittautunut mun käytetyimmäksi vaatteeksi Mustikkalassa. Ja tänäkin kesänä se voittaisi ehdottomasti myös mökkilooks-katergorian UPEIMMAN ASUN tittelin. Eikä vähiten siksi, että tänä kesänä kirjailuinnostuksen jälkeen siinä on kukkasia, sydän, mehiläinen ja sieniä!
Takataskun reikä on muuten korjattu mun suunnittelemalla vaatelaastarilla. Niitä löydät linkin takaa täältä. (tämä ei ole maksettu mainos, vaikka ollaankin tehty yhteistyötä!)
Onnellinen kesämuikki kuistilla nikkarointiensa keskellä kesäillassa.
Tässä haalari on selkeästi tullut pesusta, koska tottakai aina silitän sen pesun jälkeen. <3
Syys-talvi-kevätmoodissa puen alle merinoneuleen ja päälle fleecetakin.
Tätä tekstiä kirjoittaessani kotosalla haaveilen jo, että pääsen mökille ja napittamaan haalarin päälleni, sillä se päällä teen ainoastaan ihania asioita!
