PROVINSSI 24
Osa festaripäivien lipuista ja majoitus saatu IG-yhteistyön kautta
Provinssiviikonloppu oli huikea. Piti ihan hetken aikaa antaa ajatusten ja kaiken tapahtuneen laskeutua ja mielen tasaantua, koska tapahtui niin paljon ja ylistyssanoja riittää! Meillä oli ihan superihanaa!
Meidän Provinssi lyötiin lukkoon siltä osin, että sinne mennään, oikeastaan silloin, kun selvisi, että PMMP esiintyy siellä lauantaina.
Mä olen aina kuunnellut PMMP:tä paljon ja sen musiikki on ollut mulle tärkeää. Kävin keikoilla aikoinaan aikas monesti. Esikoinen syntyi 2007, joten hänkin kasvoi siinä saman musiikin tahtiin. Muistan mm. hetken, kun olen käynyt työpäivän jälkeen ostamassa Anttilan Top Tenistä juuri ilmestyneen Veden varaan -levyn ja olen sitä kuunnellut olkkarissa seuranani pieni kaksivuotias tyttönen. Silloin en olisi osannut arvata, että tuosta pienestä taaperosta kasvaa iso PMMP-fani ja joka teininä harmittelee sitten sitä, etten ottanut häntä mukaan kuusivuotiaana bändin päätöskeikalle. Nyt, vuonna 2024 oli aika korjata tilanne!
Vaikka PMMP oli selkeästi meidän päätähtemme koko festaroinnissa, oli meillä yhdessä myös tarkoitus viettää kuva festaripäivä muuten. Saimme muutamaa päivää ennen h-hetkeä mahdollisuuden majoitukseen Glamping-alueella, joten päätimme tarttua tilaisuuteen ja yhtäkkiä meillä siinsikin edessämme kokonainen festariviikonloppu. Ehkä siksi siitä tulikin niin valtavan hieno, koska me ei odotettu niin paljoa mitä saimme.
Mulla on hyvä ystävä Riikka. Ollaan hänen kanssaan sillä tavalla todella samanlaisia, että ollaan valmiina seikkailuun hyvinkin nopealla lähdöllä eikä suunnitella ikinä kovinkaan pitkälle menojamme. En siis yllättynyt, kun sain Riikalta viestin keskiviikkona klo 22.28, että “Ootteko menossa Provinssiin? Mäkin ajattelin ehkä.” Vastasin, että joo, ja se oli siinä. Meitä oli kolmikko lähdössä festaroimaan!
Enkä muuten osannut arvatakaan miten hauskaa meillä kolmisin olikaan. Eilen kotimatkalla teini totesi, että te ootte kyllä niin hupsuja ja että näki meistä ihan erilaisia puolia viikonlopun aikana. Sekin tuntuu ihanalta, kun kyllähän sitä on erilainen ystäviensä seurassa kuin mitä on oman lapsena seurassa, vaikka se lapsi olisikin lähes aikuinen. Musta tuntuu, että mulle viikonloppu oli jollain tavalla aivan täydellinen LOMA, en ajatellut mitään muuta kuin sitä hetkeä mikä oli juuri siinä. Ja onhan se nyt täydellistä festarointia saada viettää se koko ajan ulkona, telttailen ja festaroiden. Kaikki muut vaihtoehdot ovat ihan kivoja, mutta eivät voita tätä mallia. Ja kun on 44-vuotias, arvostaa myös todella paljon sitä, että saa nukkua teltassa peiton alla ja tyynyn kanssa. Siksi mulle ehdottomasti paras vaihtoehto oli juuriki Glamping.
Teltta-alue oli kauempana festarialueesta, hostellin pihamaalla ja siellä oli käytössä hostellin vessat, suihkut ja saunat. Siis luksusta jo pelkästään se (vaikka pitikin mennä sinne sisätiloihin, joita en kaivannut). Teltat olivat isoja, niissä oli pedit, siis ihan sängyt yöpöytineen ja vaatetekki henkareineen mekkoja varten, matot ja viirinauha katossa. Voitte kuvitella mulle mairean hymyn nyt, koska sehän on lähestulkoon yhtä täydellistä kuin mitä telttailu meidän omalla Hellunteltulla. Ja on myös hyvä viedä jälkikasvu tuollaiseen telttailuun heti ensikertalaisina, heh!
En möä selkeästi pysty vieläkään kirjoittamaan kaikkia mun ajatuksia mitenkään järkevästi ulos, joten se on listauksen aika:
P R O V I N S S I N P A R H A A T H E T K E T
Ihan ensiksi Provinssille kiitosta kaiken sujuvuudesta ja upeudesta, joka paikassa tapahtui jatkuvasti jotain hienoa, kaikki oli ajallaan, ei jonoja vaikka ihmisiä paljon eikä missään ollut ketöän äkäisenä tai ankeana! Ihmisten juhla todellakin!
Sää oli tosi hyvä koko ajan. Perjantaina ihan tajuttoman kuuma kyllä, mutta vesipisteet pelastivat ja en oo ehkä ikinä juonut yhtä paljon vettä yhden päivän aikana. (radiossa soi just parhaillaan Pietarin spektaakkelin biisi, jossa lauletaan “sä oot liian kuuma”, heh) Myrskysi vain yöllä. Kiitos luontoäiti, että pidit meitä hellästi - mekin yritetään pitää huolta susta! <3
Niin monta hyvää keikkaa, että on edes vaikea kuvailla niitä. Ihan valtavan hyvä ja monipuolinen koko kattaus. Tanssit Iisan keikalla. Äidille lähettämäni videot Vesterisen keikalta ja äidin toive, että “lähetä lisää”. <3 Behmin hauskat välispiikit ja hassuttelut yleisön kanssa.
Katri Helenan liikuttavan ihana keikka lauantaipäivän aluksi. Oli mahtava hetki, kun yhtäkkiä hän mietti, että mahtuukohan siellä tanssimaan ja Letkis pärähti soimaan ja noin viidessä sekunnissa yleisössä jo luikerteli letka tanssien. Itsekin pidin jonkun tuntemattoman hartioista kiinni ja niin mentiin ja tanssittiin ja laulettiin. Keikan viimeinen kappale helteessä oli Joulumaa. <3
Paras ruoka oli ehdottomasti Bali Brunch. Annoin kojulla siitä palautettakin, sain aplodit sieltä ruuan tekijöiltä ja myyjän kanssa juteltiin ja yhdessä molemmat liikututtiin, kun kerroin, että olen menossa katsomaan lempibändiämme yhdessä oman lapseni kanssa.
Sain valtavan monta viestiä siitä, että seuraajanikin toivoisivat, että he pääsisivät sitten kun on aika, oman lapsena kanssa festaroimaan kuten minä. Ja siis olihan tämä kaikki todellakin GOALS!
Kohtaamiset seuraajieni kanssa. Ne ihan jokainen aivan i h a n i a ja koskettavia. Sinä, joka olit nähnyt meidät jo hostellilla. Sinä, joka pysäytit meidät sillalla. Sinä, jonka kanssa yhdessä kyynelehdittiin Aavikon keikalla, kiitos kun kerroit. Sinä, jolla oli korkea hauska hattu ja juoksit peräämme. Te, joiden kanssa naurettiin PMMP:n jälkeen, olitte mahtavia!
Ensimmäisenä yönä oltiin nukuttu vain pari tuntia, kun teltan takana alkoi kovaan ääneen juttelu. Nukahdin uudelleen, mutta heräsin silti vielä uudelleen ja ärsytti se herääminen, kello oli yli viisi ja tiesin, että kohta aurinko paahtaa teltan kuumaksi. Tein ison SHHHHHHHHHHHHH-äänen ja nukahdin uudelleen. En tiedä auttoiko se. Aamulla selvisi, että olin sitten hyssytellyt yhtä artistia. Heh! Nauratti! Mutta me ollaan kaikki ihan tavallisia ihmisiä.
LähiTapiolan pisteellä oli sellainen 360-astetta pyörivä kamera. Musta se on aina tosi hauska! Sain hupsutellen pakotettua seuralaiseni mukaan videoon, kun sanoin, että siinä on oltava just kolme. Voitte kuvitella kuinka innokkaina he kaksi siinä videolla olivat, vienosti hymyillen ja hämillään ja vähän kiusaantuneina. Lupasin, että julkaise videota, mutta se on mulla tallessa ja rakastan seuralaisiani juuri sellaisina kuin he ovat - luultavasti hekin minua!
Riikka totesi hauskasti, että “sä oot Tiina välillä aivan kuin 15 ja välillä 83-vuotias!”. Riippuu vähän energiatasoista ja todellakin tunnistan itseni. Pidän siitä piirteestä myös. Tutussa seurassa, kun saa olla ihan vaan se kuka on, niin en välitä mitä ympärillä tapahtuu tai että näkeekö joku jonku hömpsöttelyn tai muuta.
KUUMAAn keikka. Ihastuin aikoinaan Ylivoimaiseen ja sitten se yks vasta ilmestynyt biisi on musta ihana, muuten en tiennyt tietäväni muuta. Mentiin katsomaan koko keikka, jotta voidaan jäädä siitä suoraan odottamaan PMMP:tä. Ja se koko keikka oli aivan hulvaton. Se oli tavallaan kuin Tee itsestäni fani -kokonaisuus. Opettelin biisit siinä keikan aikana, tanssin ja vastasin aina huudahdellen, kun Johannes lavalta kyseli että miten teillä meneeeee? Seuralaiseni muka häpesivät minua ja puistelivat päätään ja sekös löi vaan lisää vettä myllyyn. Naurattaa vieläkin! Jossain vaiheessa näin, että vähän sivummalla kaksi nuorta tyttöä katselivat mua ja tanssivat samaa tanssilikettä kuin mä. Siinä me sitten tanssittiin pitkä hetki yhdessä niin, että joko he tekivät liikkeet ja mä seurasin, tai toisinpäin. Tilanne nauratti sekä meitä, että ihmisiä ympärillämme. Just tollaset hetket ovat parhaita festareilla, kun päätyy tekemään tai juttelemaan tai tanssimaan ihan jonkun tuntemattoman kanssa, eikä välttämättä edes vaihdeta yhtään sanaa, on vain se yhteinen hetki. Sen saattaa muistaa aina.
PMMP. Tuntui, että varsinkin koko lauantai oli täynnä odotusta, sellaista latautunutta energiaa. Ihmiset istuivat ilta-auringossa odotellen jotain maagista. Ja sitä se kyllä oli. Tässä analyysissa keikasta oli musta todettu tosi hyvin, että PMMP:n energia lavalla oli jopa väkevämpi kuin koskaan aiemmin. Olin niin onnellinen itse, liikuttuneen onnellinen ja pakahduksissa siksi, että mun lapseni sai kokea sen mistä on aina haaveillut ja että mä sain olla siinä vierellä. Enkä ole eläissäni kokenut yhtä mahtavaa keikkaa! Se oli i h a n a a ! Keikan jälkeen oli olo, että mitä just tapahtui! <3 <3 <3
Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti. Mä liikutuin tätä kirjoittaessani. Olen nyt viettämässä lomaa itsekseni Mustikkalassa ja laitan nyt koneen pois. Ihanaa ihanaa heinäkuuta kaikille!
Ps. Kannattaa pitää laukussa mukana aina viuhkaa, se on hellepäivien pelastus!
Ja vielä vastaus moniin kysymyksiin: mekko oli täydellinen festariasu, koska sen pitsikankaan läpi tuulee, se on Uhanan (ja saatu pr-lahjana).
