PIKKUINEN PLUSSAPEITTO

Maalla maisemien ihastelun, lämmöstä nauttimisen ja lepäilyn ja köllöttelyn ohessa virkkailin muutaman isöäidinneliön. Tein laskelmia ja vauvanpeittoon ei kokonaisuudessakaan tarvitse ruutuja paljon, joten tekeminen on kivaa, kun tietää, että mikäli vaan lepää ja katselee paljon elokuvia, tulee nopeasti valmista. Tuo virkkaus on hassu juttu, sillä sanon aina etten osaa virkata. No, se on puolitotuus, osaan kyllä nuo neliöt, en tosin tiedä teenkö ne aivan ohjeiden mukaan, mutta oman ohjeeni mukaan ainakin. Ja olen toki virkannut joskus ihan vanttuutkin ja yrittänyt aloittaa mattoa, mutta kun äiti näki sen teoksen alun, totesi vain, että annappa minä teen. Mutta nuo neliöt ovat sopivan yksinkertaisia tehdä katsomatta työtä juuri ollenkaan, joten sopii mulle. Ja nimenomaan yksväriset, niistä monivärisistä en niin välitä. Hailakan keltaisia ja harmaita elokuvia katsellessa peitto varmasti valmistuu pian. Nyt pyykit kuivumaan, päiväunet ja illaksi nauttimaan ystävien ja ihanan musiikkifestivaalin tunnelmasta, morjens!