VILLATAKKI VAUVALLE

Toisinaan elämä tuo eteen asioita, joita ei olisi osannut odottaa tai se yllättää niillä asioilla, joita on jollain tavalla joskus toivonut. Itse muistan sanoneeni tytön ollessa kolme, että olisi ihanaa olla kotona, kun hän aloittaa koulun. Ja niin se elämä vei siihen suuntaan, ei ihan niin miten kuvitteli, mutta aivan hyvällä tavalla, oikealla tavalla juuri nyt, ja täällä minä olen kotona ja jännäämässä ekaluokkalaisen iloja ja riemuja koulunsa aloittamisesta. Se on mukavaa ja mahtavaa on sekin, että nyt syksyllä pieni perheemme kasvaa ja meille tulee vauva.

Nappasin pohjoisen kesälomareissulle langat mukaan ja siinä mummulan nojatuolissa valoisina kesäiltoina neuloa hurautin pienen villatakin. Paksulla langalla, vitosen puikoilla ja rakkaudella neuloen. Enää nepparit nappien alle ja se on valmis. Toisen villatakin voisin tehdä vähän ohuemmasta langasta ja suunnitella kuviot etukäteen. Tämä takki oli sellainen katotaan mitä kädet neuloo -takki. Hieno siitä silti tuli! Rakkaustakki ihmisille, jota emme ole vielä tavanneet, mutta jota isosisko sanoo suojelevansa niin paljon kuin vaan voi ja jolle tuleva isoveli kertoo lällykielellään autojuttuja ja tarinoita millainen poika on ja joka on saanut vatsani kautta jo hirvittävän määrän suukkoja ja halauksia!