++

Se on mukava ja ihana tunne, kun ei malta lopettaa käsitöiden tekemistä, istuu myöhään iltaan asti katsellen vaikka hyvää tv-sarjaa ja antaa virkkuukoukun huruutella eteenpäin kuin itsestään. Aamulla herättyään huomaa, että ohhoh, noinko paljon niitä jo onkin, noinko paljon sain aikaan ennenkuin silmät lupsahtivat kiinni. Mulle kävi nyt niin. Ja annoin palojen huruutella neulan avulla kiinni toisiinsakin kuin itsestään, vaikka se on ehkä se vastenmielisin vaihe, yhteen pötköön kaikki yhteen vaan. Niin se vaan valmistui. Pieni, virkattu vauvanpeitto vaunuihin. En ole varma tarvitseeko sitä, mutta eihän se olekaan se pääasia juuri nyt, vaan just nyt tärkeää oli se, ne hetket, kun peittoa tein. Omissa ajatuksissani, tv-sarjan juonikuvioihin uppoutuminen, omat hetket sohvalla virkatessa, tulevan miettiminen, ajatuksissa vaeltelu, vatsassa mylläävän vauvan kuulostelu kesken virkkuun... Ei aina tärkein ole se lopputulos, voi riittää se tekeminenkin.

ps. Isomman +++-peiton löydät täältä.