KAHDEN VUODEN JÄLKEEN PÄIVÄPEITTO ON VALMIS
Huhhuh. Nimittäin kaksi vuotta sitten aloittamani päiväpeitto on vihdoin valmis. V A L M I S. Aivan niin ihana, viimeistelty ja upea siitä ei tullut, mihin olisi ollut mahdollisuus, muutamat mutkat suoristin matkalla. Miksikö siinä meni näin kauan... No, välillä mm. synnytin ja into ompeluun oli poissa ja sittemmin taas vastoinkäymiset ja vanulevyjen puute ja taustakankaan ryttyisuus tympäisivät ja annoin keskeneräisen peiton marinoitua kaapissa. Mutta nyt, tuossa se on sängyn päällä hoitaa hommansa.Aluksi piirsin hienon mallikuvan, johon laskin tarkat mitat erikokoisista kolmioista, että miten kuviot siihen laitetaan. Taisin jopa pyytää ystävän kylään harrastamaan ajatustoimintaa, että paloista tulee varmasti oikean kokoiset. Äitini kanssa leikattiin palat kankaista, minä lyllersin lattian rajassa suuren vatsani kanssa ja ihanista ihaninta Marimekon Domino-kangasta kirpaisi leikata, mutta leikkasinpa silti. Suurimmat hidastukset olivat tosiaan se, että mulla ei ollut sopivan kokoisia paloja vanulevyä ja ostettuani sitä, olin ajatuksissani ottanut siltikin liian vähän. Eikä enää huvittanut taas koko peitto. Taustakankaaksi hankin ison lakanan, joka sekin oli liian pieni ja tässä kohtaa tein melkein suurimman oikomisen, nimittäin viime viikolla otin kangaslaatikosta ihan ryppyisen kangaspalan, jonka ommella täräytin peittoon ja äkkiä reunoihin kanttikaistaleet ja tikkauksia ympäriinsä. Se asia, mikä tekee tästä peitosta kaikista eniten itselleni epätyypillisen, on se, että tätä en ole tikannut käsin. Tälleen kahden vuoden jälkeen... No, en tehnyt. Ehkä seuraavan peittoon sitten siinä vaiheessa, kun olen mummuiässä, lapsilla jo omia lapsia ja minä otan rennosti käsitöitä tehden siellä järvenrantahuvilassani.Onhan se silti aika ihana. Tuo Domino on aivan tajuttoman kaunis kangas, onneksi kaikki lähti siitä, että löysin kankaan Riikan kirppiskasasta. Lisäksi siinä on Ikean kankaita, tilkkulaarilöytöjä ja Kaunisteen Perhosta. Olohuoneen ilme raikastui uuden päiväpeiton myötä, vaikka tuo onkin melkoinen kuosien sekamelska. Vaaleasävyisempi silti kuin edeltäjänsä. Otettiin lapsista samanlainen kuva, kuin edellisenkin päiväpeiton valmistuttua. Tytölle servettirusetti tälläkin kertaa päähän. Superhauska muisto tuo tuollainen kuva!
Sängyn päällä on myös kaksi uutta tyynyä, jotka ompelin. Ajattelin niitä sohvalle, mutta koska peitto on hitusen liian nafti (sekin vielä, kaikista laskemista huolimatta, haha!) ne ovat oikein mainiot sängylläkin. Ne tein muuten niin, että käytin valmista vaaleanpunaista tyynynpäällistä, jonka leikkasin paloiksi, mutta säästin vetoketjukohdan ja lisäsin Kaunisteen kangasta sen verran, että tyynystä tuli 45x60 cm kokoinen. Erittäin kätevää. Ja vain siitä syystä, että oikeaa vaaleanpunaisen sävyä ei ollut pakalla, ainoastaan noina tyynynpäällisinä. Pitää vielä keksiä jotkut yksiväriset kivat tyynyt tuohon sängylle lisäksi, niin sitten vois olla hyvä.Ihanaa, että peitto valmistui. Eikä sitä tiiä, vaikka alkaisin katella Rimakauhua ja rakkautta -sarjan alusta asti ja samalla tikkailis vaikka vähän käsin pastellisävyisillä langoilla. Sitä ei tiiä.