KAULAHUIVIPÄIVÄ 2 (JA VÄHÄN YSÄRITUNNELMAA)

Selailin tuossa Instagramia #muitaihaniakaulahuivi -hashtagin alta ja siellä oli monia huivin aloituksia meneillään. Mukavaa, ihanaa, että olette innostuneet! On tullut myös kysymyksiä, joihin vastaan teille nyt, että olisi ehkäpä hitusen helpompaa jatkaa tästä eteenpäin, jos on ollut jotain hankaluuksia tai ajatuksia, että mitähänihmettä. Huivi neulotaan siis putkena, eli nurja puoli jää putken sisään. Tarvitsee neuloa ainoastaan oikeita silmukoita. Kuvioista osa ovat laajoja ja nurjalle jää paljon pitkähköjäkin lankalenkkejä, mutta se ei haittaa, ne ovat siellä huivin sisällä, niihin ei osu käytössä sormet tai varpaat. Jos haluat, voit päätellä matkan varrella jo muutamia lankojen päitä, mutta älä päättele kaikkia, vaan jätä osa reilun mittaisiksi (30cm) ja päättelemättä. Langoistakin on kyselty paljon ja siitä voiko tehdä eri puikkokoolla. Toki voi, hitusen huivin leveys vaihtelee tietysti, mutta niin käsialakin on meillä jokaisella omanlaisensa. Tää on kuitenki vaan huivi, eikä leveydellä oo niin suurta merkitystä kuin vaikka sukissa, joten antaa palaa juuri siitä langasta ja sillä puikkokoolla, jolla on kivoin neuloa. Kysyttiin myös, että tuleeko joka päivä ohjetta ja mihin aikaan. Kyllä, ohje tulee joka päivä sen parisen viikkoa, mutta en ajasta postauksianb tietylle kellonajalle, koska haluan kirjoittaa teille juuri siinä hetkessä jotain, joten tarkkaa kellonaikaa ei ole milloin ohjeenpala ilmestyy. Facebookissa Muita ihaniaa seuraamalla ja Instagramin puolella julkaisen kuvan, kun postaus on julki.Tänään on laiskottanut ihan kunnolla. Olen ollut kyllä myös flunssassa monta päivää ja ääni on ollut kadoksissa. Olen silti lauleskellut ja touhunnut, eli ehkäpä kroppa vaan ilmottelee, että lepää nainen välillä. Yritin katsella SKAMin kolmoskautta, jota olen säästellyt, mutta meinasin nukahtaa, joten pakko tehdä jotain ettei mene nukkumiseksi tämä päivä. Tiedättekö, tai siis onko siellä muita teitä, jota nukahdatte teeveen ääreen heti, ellette tee jotain samalla? Mää oon sitä sorttia. Elokuvateatterissa en nuku (yleensä - olen kuorsannut erään kotimaisen elokuvan ensi-illassakin...) koska meteli on riittävä, mutta kotona mulla pitää aina neuloa samalla. Sellainen romanttishenkinen kainalokkain elokuvan katseleminen hellun kanssa ei sovi mulle yhtään, tai sopii, jos haluaa ottaa kainalounet. Nuorena Tiinana taisin saada paljon palautettakin siitä, että joka leffan kohdalla nukahdin. Olin muuten myös mestari valitsemaan videovuokraamosta saman leffan monta kertaa. En vaan kertakaikkiaan muistanut, että olen jonkun elokuvan jo nähnyt, takakannen perusteella vaikutti joka kerta tosi hyvältä. Muutaman minuutin katselun jälkeen tajusin, että ei pirskatti, määhän oon nähny tän! Toisaalta taas, oli hauskaa katsella teininä aina samat elokuvat niiltä muutamalta videokasetilta, joita meillä oli asuntovaunussa kun vietimme viikonloput hiihtokeskuksessa talvisin. Siinä on eräänkin kerran katsottu Long Kiss Goodnight, Hohto, Levottomat sielut ja puolikas Uhrilampaat.Päivän biisi kaulahuivisoittolistalle on Tori Amoksen Cornflake Girl, koska se alkoi tänään soida ihan yhtäkkiä päässä. Ysäriviboista täältä Muita ihania toivottelee leppoisaa sunnuntai-iltaa!