KIRKKOVENE JA KIROSANA OLOHUONEEN SEINÄLLÄ

Kun tyttäreni oppi vuosia sitten lukemaan, mietin, että voiko seinällä olla taulua, jossa on kirosanoja, edes englanniksi? No, meillä oli silloin ja meillä on edelleen. Lapset pitävät huolen, että jokainen lipsauttamani kirosana kyllä huomataan ja siitä huomautetaan, jos niitä puheessa tulee. Ollaan puhuttu siitä miten lauluissa kiroillaan ja niitä lauluja saa laulaa, ne kuuluu niihin ne sanat. Muuten pidetään suut puhtaina. Minä olen meidän perheestä se, jonka suu on oikeasti pesty saippualla liiasta kiroilusta (tosin sain pitää huulet visusti kiinni, mutta voin kertoa, että käsisaippuoidut huulet kaipasivat kovasti huulirasvaa sen jälkeen!). Fuck you you can't dance on mun lempitauluja meillä, ei eniten ulkonäkönsä puolesta, vaan tarinaltaan. Se on muisto vanhasta työpaikasta ja siitä tunnelmasta, joka meillä siellä silloin ihanien työkavereiden kanssa oli. Tollanen tosi posiitivinen, haha!

Tauluseinä on kaivannut uusiutumista jo monta viikkoa, mutta eilen iski se puuska, että sain jotain tehtyä. Otin kaikki taulut pois ja asettelin uudelleen vähän samoja ja muutaman erin mitä siinä oli viimeksi ollut. Kipaisin vintiltä vanhan harmaan taulun, johon tyttö on pienenä kirjoittanut ajatuksen: if you want you children to be intelligent, read them fairytales. 

Riikka Koistisen kaktusprintti on ihana! Samoin Minami x Saana ja Ollin Ichi-printti. Tai siis tietysti kaikki noista seinälle päätyneistä ovat ihania, siksihän ne seinälle ovat päässeet! Mun oma rauhanmerkki-printti. Matti Pikkujämsän potretti minusta ja puolivuotiaasta vauvastani. Siinä näkyy hauskasti ajan henki, mulla oli kaksi vuotta sitten tukka aina nutturalla, musta tunika, korvissa Poola Katarynan korvikset, joista roikkuu mustia naruja ja vauvalla Vimman värikäs body. Olisi hauskaa teettää kaksi vuotta myöhemmin -versio. Kakkua ja viinaa -kemujen yhteistaideteos siellä on myös kirkkoveneineen ja on siellä ristikin väärinpäin. Minusta tauluseinä on nyt hienoin pitkään aikaan! Samoin tuo lattialle valahtanut viltti. Siitä on jo viisi vuotta, kun se valmistui! Edelleen se näyttää raikkaalta. Ja sohva houkuttelevalta sunnuntaimakoilulle.

Edellinen
Edellinen

KAULAHUIVIPÄIVÄ 3

Seuraava
Seuraava

KAULAHUIVIPÄIVÄ 2 (JA VÄHÄN YSÄRITUNNELMAA)