BÄTTRE FOLK 2018
Se viikonloppu, jonka odotus alkaa jo edellisenä kesänä, oli viime viikolla. Bättre Folk -festivaali Hailuodon Marjaniemessä. Tällä kertaa reissuseurueemme oli aiempia vuosia suurempi, oltiinhan hehkutettu paikkaa ja tapahtumaa sen verran paljon. Pikkaisen sitten meinasi alkaa hermostuttamaan, kun viikonloppu läheni ja sätiedotuksia seuraili. Lupailivat semmosta kolmeatoista astetta lämmintä ja navakkaa tuulta. Sehän tarkoittaa niemenkärjessä meren äärellä sitä, että vilipakkaa on tiiossa. No, siinä ei sitten auttanut muuta kuin pakata mukaan lämpimiä vaatteita ja paljon. Onneksi sadetta ei luvattu!
On vähän mälsää puhua säästä, mutta tällaisessa tapahtumassa se oli sen verran isossa roolissa, kun ulkona oltiin koko viikonlopun verran, niin kyllä mää siitä vähän puhun. Ystävä surffipakullaan oli saapunut seurueineen paikalle jo torstaina ja me muut pikkuhiljaa perjantain aikana. Koska Hailuoto on saari, pitää näiden festareiden aikaan aina vähän sumplia myös sitä, milloinkahan olisi sopivan mittainen jono lauttarannassa, jottei mene tuntikausien odotteluksi. Me oltiin paikalla puolenpäivän paikkeilla ja kaksi lautallista odoteltiin ennen kuin päästiin. Ihan ok odottelu, sanoisin.
Tykkään muutenkin reissaamisessa siitä alku- ja menomatkan tunnelmasta, hetkistä ennen kuin ollaan perillä ja kaikki se mahdollisesti “varsinainen määränpää” on vielä edessä. Se on hauskaa, kun matkan alkaessa ei vielä tiedä, millainen henki ja meininki on reissuporukan kesken. Ei tiedä millä tuulella kukakin reissaaja lähtee matkaan, onko jollakin ollut ehkä stressiä tai murhetta tai onko joku juuri kuullut mielettömän ilouutisen. Tämä pätee kaikkien kanssa matkaamiseen, lasten, ystävien ja ennestään tuntemattomien aikuisten. Kaikki se selviää pikkuhiljaa kuitenkin jo reissun alussa, että minkäköhänlaista on tulossa. Ja kun se varsinainen reissun päämäärä, olipa se sitten mökki tai festarit tai hääjuhlat, on vielä edessä, ollaan jollainen tapaa plussan puolella vielä. En tiiä nappaatteko tästä mun ajatuksesta kiinni, se on välillä vähän ahdistavakin, mutta itse koen matkat usein tähän tyyliin. Että on kolme vaihetta: ihana ja kutkuttava menomatka, pääkohde, joka on huippu, hauska ja odotettu sekä seesteinen, ihana, melankolinen kotimatka. Toki kaikki matkat voivat olla myös ihan päinvastaisia, mutta jos nyt ajatellaan kivemmanpuoleisia ja että lasi on enemmän täysi kuin tyhjä -tyylisesti.
Tykkään Bättre Folkin esiintyjätarjonnasta kaikkinensa aina, mutta tämän kertaisesta musiikkitarjonnasta mieleen eniten jäi Yona. Hän ja musikkinsa sopivat ihanasti ympäristöön ja siihen hetkeen. Kaunista ja kuulasta laulua ja vähän hupsuja välispiikkejä. Pastellitaivas yleisön takana ja suloinen, kesäilta talvitakeissamme ja pipot päässä. Just hyvä ja omalaatuinen, vähän niin kuin koko Bättre Folk.
Siitä säästä vielä, vaikka tuuli oli perjantaina varsinkin melko kova, niin ei se kyllä meitä sen kummemmin hidastanut. Pystytimme teltan edellisvuoden tapaan hiekkarannalle, puimme päällemme lähes kaikki mukana olleet vaatteet ja tanssimme ja lauloimme ja mikä parasta, nautimme huikeista hailuotolaisista näkymistä. Perjantai-illan jatkot hiekallakin olivat ihan mahtavat. Ystäviä, viintä, vilttejä ja karaokea kännykästä.
Nämä pastellisävyiset maisemat. Ne ovat henkeäsalpaavan kauniit. Se hetki, kun aurinko puolen yön paikkeilla painuu mailleen, noustaakseen taas parin tunnin päästä uudelleen, rakastan sitä! Ei siellä malttaisi mennä nukkumaan. Mutta koska nukuttavakin on, on se kyllä mielestäni parasta juuri siellä teltassa. Tässä kohtaa mulla onkin paras ja tärkein vinkkini seuraavia reissuja varten (jotka tehdään autolla): ota mukaan oikea tyyny ja peitto, se sellainen pussilakanoin päällystetty. Nukuin maailman parhaat ja sikeimmät unet, kun alla oli makuualusta, sen päällä villaviltti (tai oikeammin villapontso, jota pidin myös koko perjantai-illan harteillani festareilla, ihanan lämmin!), sitten makuupussi ja päälle vielä se peitto ja pään alle tyyny. Ei välttämättä tärkein siksi, että olisi palellut, vaan siksi, että itse tykkään nukkua niin, että tunnen sen peiton päälläni. Makuupussi on usein niin ohut ja kevyt, että sitä pienoistakaan painontunnetta ei tule. Joten tämä vinkkinä kaikille, ketkä tarvitsevat uniinsa peiton painavan tunteen. Olin tästä oivalluksesta niin innoissani ensimmäisen yön jälkeen, että hoin sitä itselleni, että muistan varmasti kirjoittaa sen teille tänne vinkiksi!
Festarialuetta ympäröi pastellisävyinen Lauri Ahtisen söpö taideteos eli tuttavallisemmin jos näkee maailman, niin aita, josta sai lauantaiyönä, festareiden päätyttyä leikata mukaansa palasen teosta. Vähän hankalaahan se oli leikata pala tuollaisesta jämäkästä kankaasta, mutta onnekseni sain apua ystävällisiltä nuorilta miehiltä ja sain omat palaseni mukaan. Toinen oli reilu siivu sattumalta juuri kuvassa näkyvästä kohdasta ja toinen oli teksti BOYZ OF SUMMER (kenties teoksen nimi?). Mutta arvatkaapa mitä, se isompi palanen kotona avatessani oli liimaannuttanut maalit kiinni toisiinsa taiteltuna olleessaan ja teos näytti kasalta yhteen liiskaantuneita maaleja. Ihana ajatus ja toteutus silti tuo, että teoksesta saa mukaansa palasen! Tällaisesta tykkään!
Tänäkään vuonna en mennyt saunaan, vaikka jo pyyhe ja bikinit kassissa olinkin melkein ovella, mutta ehkä ens vuonna sitten. Pissalla käyminen oli siitä ihanaa tänäkin vuonna, että huulipunien tarkistus tollaisessa merimaisemassa kauniista peilistä… hei pliis, oli supersöpöä, ihanaa, kaunista, lumoavaa ja maagista! <3
Tykkään ottaa toisintoja vanhoista kuvista ja niin tehtiin nytkin. Otimme ystäväni kanssa uusintakuvan viime kesän Bättre Folkin lempparikuvasta, jossa katselimme merelle helteessä. Sama aurinko se siellä nytkin mollotti taivaanrannassa ja me olimme pukeutuneina sään mukaisesti tänäkin vuonna. Aika hauska kuvapari ja hauskat tyypit.
Mua on vuosikausia naurattanut tavaran kuljettaminen Ikea-kasseissa. Musta se on ollut kätevää kyllä, mutta sininen kassi ei silmiä hivele ja olen kyllä ollut iloissani kaikista uusista väreistä ja onhan se nyt kätevä jättikassi silti. Sinne saa nakattua kaikki reput ja makuupussit ja tarvii raahata vain kaikki siinä samassa rytäkässä yhdessä kassissa. Hiekatkin saa helposti pois. Naapuriteltan tyypeillä oli täydellinen kolmen kassin kokonaisuus, eri värisiä vielä! Siinä oltiin hienouden äärellä.
En tiedä osasinko riittävän hyvin pukea ajatuksiani ja tuntemuksiani ulos, mutta kertaalleen vielä: Hailuoto, Bättre Folk, te ihmiset siellä keitä en tunne ja ketkä olette kaukaisia, vanhoja tuttuja, te blogini seuraajat, jotka tulitte juttelemaan, omat rakkaat ystäväni, uudet tuttavat, ystäväni upea surffipaku ja Suomen luonto ja sää – teistä minä kyllä tykkään! Paljon. Nähdään taas! <3
PS. Sattui hauska kohtaaminen Hesarin kuvaajan kanssa ja päädyttiin myös lehden sivuille: tästä sinne. Täältä löytyy vuoden 2017 Bättre Folk -kooste ja täältä vuoden 2016.