KESÄVIIKONLOPUN PUOLIKAS IHANASSA NAISSEURASSA - TEKNOA JA GRILLIPITSAA
Vesipisarat tipahtelivat airosta järven pintaan. Tyynen veden pintaan muodostui kauniita muotoja. Aurinko laski puiden taakse värjäten koko maiseman täydellisen kesäillan sävyihin. Soutuveneen kyydissä kaksi ystävää ja minä. Kauempana rannalla neljä naista lisää. Tuulinen päivä oli kääntynyt rauhallisen kauniiksi, ihanaksi tosi suomalaisen kesän valoisaksi illaksi ja pikkuhiljaa yöksi. Katselin maisemaa ja mietin, missä olenkaan ja huokaisin syvään. Valtava, oikein sellainen onnellisuuden pakahdus siinä hetkessä, juuri siinä, juuri nyt.
Tammikuussa jo alkoivat whatsapp-viestit laulaa, kun aloimme suunnitella yhteistä tyttöviikonloppua. Rilla kutsui meidät ihanaan Pieneen mustaan mökkiin. Edellisen kerran kokoonnuttiin samantapaisella porukalla pari vuotta sitten, joten oli jo aikakin. Sopiva ajankohta löytyi ja melkein kaikki pääsivät paikalle. Ihan helppoa kesäviikonloppujen kanssa sumpliminen ja yhteensä 17 lapsen äitien vapaiden ajankohtien löytyminen ei aina ole, mutta onnistuttiin!
Vitsaillen saapuessamme mökille tervehdimme toisiamme niin kuin joskus vuosia sitten tutustuttiin, bloginimillä tietysti. Saatiin melkoiset naurut, mutta kyllä, me ollaan tutustuttu toisiimme tällä porukalla lähestulkoon täysin blogiemme kautta vuosia, vuosia sitten. Muisteltiin, kuinka sitä yhtäkkiä vaan jokainen oli kotonaan perustanut blogin, ilman mitään sen kummempia suunnitelmia tai odotuksia, ilman instagrameja tai mitään hajua siitä, että kukaan edes ikinä löytäisi sinne omaan blogiin. Mutta niin vaan kävi, että kaikkien blogeihin löydettiin ja meistäkin tuli ystäviä keskenään. Enää kaikilla eivät blogit enää päivity ja tiet ovat vieneet monenlaisiin suuntiin ja elämissä tapahtunut kaikenlaista, siksikin oli ihanaa, että meidän ystävyytemme ovat silti pysyneet.
Meillä ei ollut oikeastaan mitään muita suunnitelmia kuin että syödään, saunotaan ja nukutaan hyvin. Onnistuttiin niissä todella hyvin. Pizzaa grillissä ja munakoiso-avokado-vuohenjuusto-burgereita, ai että! Saunaankin mahduttiin kaikki seitsemän naista yhtäaikaa ja masksheetit naamassa uitiin ja otettiin ryhmäkuva laiturilla. Unikin maistui makoisasti hämärässä nukkumisaitassa.
Niin tosiaan, hyppäsimme Riikan kanssa myös vaatteet päällä laiturilta uimaan ja kuvasimme kun tanssimme teknoa eri paikoissa rannalla. Se on mahtavaa, kun on sellainen ystävä ja ystävyyksiä, että ollaan toistemme seurassa just sellasia kuin ollaan, aivan kaikkine puolinemme ja siihen päälle se, että me voidaan yllyttää myös toisemme todella helposti tekemään jotain. Eikä niissä tarvi olla mitään järkeäkään mitä tehdään. Yhtäkkiä huomataan, että nauretaan kippurassa, kun kuvataan 15 sekunnin tanssipätkiä rantavedessä Rednexin tai La Bouchen tahtiin ja seuraavaksi ystävä tokaiseekin, että hypätäänkö vaatteet päällä uimaan. Siinä sitä sitten halataan laiturilla ja ollaan ettei halutakaan, mutta että todellaki hypätään, ettei siinä ole mitään järkeä ja siksi varsinkin hypätään! Tähän päälle vielä se, mikä ei varsinaisesti ole edes mainitsemisen arvoinen asia, mutta tavallaan kuitenkin on, että ihan selvinpäin hypättiin veteen. Vedessä muuten tuntui kuin olisi ollut siellä veden alla upoksissa ikuisuuden, kun mietti tunteeko sen pohjan jossain vaiheessa, vaikka totuushan oli noin puolitoista sekuntia siinä meni. Vaatteet päällä hyppääminen oli ihan yhtä ankeaa kuin aina ennenkin, mieluummin alasti ens kerralla.
Aikuisten naisten, äiti-ihmisten kreiseilyssä ei oo mitään kummallista tai erikoista, mutta ainakin itse toisinaan löydän itseni ajattelemasta, että tekis mieli tehdä jotain, mutta sitten iskeekin tunne, että onkohan tää nyt soveliasta aikuiselle, kolmen lapsen äidille toimia näin (niinku vaikka hypätä vaatteet päällä sinne uimaan). No, kuten ehkä tiedätte, aina kuitenkin hyppään, koska musta se on mahtavaa enkä oikeasti itse koe, että mikään olisi kielletty minulta vain siksi, että olen aikuinen(?), kolmen lapsen äiti, mutta se ajatus silti käy päässä. Joku muu saattaa silti niin ajatella ja jättää ne kreiseilyt tekemättä ja rantavedessä tanssit tanssimatta. Ne vaatteetkin kuivuivat yön aikana saunan jälkilämmöissä. Onneksi ei ole mitään sääntöjä miten pitäisi tai kuuluisi olla tai tehdä. Se, jos joku on ihanaa.
Tänä kesänä on ollut tosi monta viikonloppua ihan aikuisten kesken ja olen ehtinyt tekemään vaikka mitä, käymään metsässä, festaroimaan, ottamaan valokuvia aivan rauhassa, valvomaan aamuun saakka. Lapset ovat vielä tämän viikon toisissa kodeissaan kesälomaillen ja sitten koti täyttyy taas lasten äänistä. On jo todella kova kova ikävä heitä, kun viikko sitten näimme viimeksi, mutta kyllä, todellakin aion nauttia tästä täysin siemauksin ja rinnoin, tehdä kivoja juttuja työhommien ohessa. Mahtavaa viikkoa teille sinne ruutujen toiselle puolen ja kiitos Hanna-Riikka, Piia, Katja, Rilla, Riikka ja Pinja ihanasta viikonlopun puolikkaasta, ootte upeita!
