RUUTUHAME, JOKA MUISTUTTAA LAPSUUDEN KESISTÄ PASTELLIKUVIOILLAAN
Vähän jo kaikkialla vilahdellut ruutuhame nyt esittelyssä, tervetuloa mukaan!
Löysin Papun liikkeestä ruudullista, hauskaa millimetrikangasta, joka jollain tavalla mua houkutteli vaikken yhtään tiennyt mitä siitä tekisin. Ajattelin ensin, että ehkä lapselle culottekset tai kesäisen sortsihaalarin, kunnes yhtenä iltana erästä ostohametta kokeillessani tajusin, että haluan ruutukankaasta hameen. Pelkkä ruutukangas saattaisi muistuttaa liikaa pöytäliinaa mun makuuni, joten päätin maalata kankaaseen hieman myös kuvioita.
Hameen malli on vanhan Monkin hameen mukaan leikattu, ilman mitään kaavojen piirtelyitä. Mittanauhalla vähän mittailin ja taittelin hametta kankaan päälle ja leikkasin osat. Jos ei ole tällä tekniikalla tehnyt aiemmin, niin pieninä vinkkeinä annan ainakin sen, että muista langansuunta ja lisätä saumanvaroja vähän reilummin. Ommellessa on helpompi kavennella kuin lisätä väljyyttä.
Leikkasin ensin hameen palat valmiiksi ja vastan sen jälkeen maalasin kuvioita. En tehnyt kuviointia ollenkaan taskukappaleisiin, koska ne eivät näy. Kuvioiden maalaamiseen kului aikaa tasan tunnin verran, sillä kuuntelin maalatessani yhden mielenkiintoisen IG-liven. Musta on joka kerta yhtä hauskaa se, että käsitöihin usein jää joku fiilis siitä, mitä sarjoja on katsellut samalla tai mitä on kuunnellut ja mitä asioita miettinyt. Lapsuuden muisteloita tässä pastellisävyissä erilaisina kuvioina tällä kertaa. Silitin maalatut kuviot kuumalla raudalla kiinni, jotta hame kestää konepesua.
Hameessa on kivat taskut sivusaumassa ja edessä nappilista. Napeiksi valikoitui omasta nappikiposta ikivanhat, varmaan jo vintagenappeina kauan sitten ostetut vaaleansiniset muovinapit. Vaikka hameen kuvioinneissa ei olekaan vaaleansinistä, sopivat napit hameeseen tosi hyvin.
Olen pitkään ajatellut, että ompelukoneeni on ärsyttävä ja huonohko. Ostin sen viisi, kuusi vuotta sitten. Aiemmin mulla oli äidiltä ns. ikuisuuslainassa (ainakin 15 vuoden ajan) 80-luvun ihana Huskqvarna, jonka kanssa olin ommellut yhdessä lapsuudesta saakka. Käytin samanlaisia koneita myös artesaaniopiskeluiden aikaan ja työharjoittelussakin, joten se oli tuttu ja ihana. Nykyinen Singer ei ole tuntunut yhtään omalta, alalankakin on aina väärinpäin, laittoipa sen miten päin tahansa. Mutta viime viikonloppuna tapahtui jokin muutos. Mä päätin, että mun ja sen koneen suhteen on muututtava ja että opettelen käyttämään sitä paremmin (YouTuben avulla) ja että en halua uutta konetta, kun mulla on oikeasti ihan hyvä kone! Ja vitsit, kun katsoin ohjevideon napinläven ompelusta niin sehän oli aivan ihanan helppoa, parempaa jopa kuin sillä äidin koneella (jonka siis palautin, kun ostin uuden koneen ja äiti vei sen huoltoon ja ei aio enää lainata sitä mulle - ymmärrän täysin!).
Hameesta tuli aika ihana. Sellainen kotihame, sanoisin. Tai ihan hirveästi mikään muukaan ei voi olla, kun mitään menoja ei tälle kesälle ole, mutta helppo vetäistä päälle ja ihana sen oranssin lyhyen teepaidan kanssa, joka näkyy tiskipostauksessa tämän hameen kanssa. Oon niin iloinen, että viime viikolla iski yhtäkkinen ompeluinnostus ja kivoja kankaita oli siinä heti lähettyvillä. Lisää ompelupostauksia siis tulossa! Nähdään taas!
