TULI MELKEIN IHANAMPI JA KEPEÄMPI KESÄMEKKO KUIN EDES UNELMOIN

Kangas saatu Kässäkerho Pompomilta.

Viime viikolla postiluukusta tippui uusi Suuri Käsityö -lehti. Sitä selaillessani silmiini pisti erityisesti yksi kaunis mekko. Aivan ihana ruskea, kepeä kesämekko. Se oli niin lähellä suunnitelmieni mekkoa, että se oli kuin toiveisiini olisi tartuttu ja tiputettu lehden muodossa eteeni. Olin jo saman päivän aikana leikkelemässä kaavoja ja muokkaamassa hihaa oman suunnittelmani huitulahihaksi. Ja se on nopeaa toimintaa se. Mulla oli nimittäin myös yhtäaikaa odottamassa pakettiautomaatissa lähetys Kässäkerho Pompomilta, ihanaa vaaleanruskeaa söpösti kuvioitua kangasta.

Oon varmasti monesti kertonut, että tykkään tehdä hyvistä kaavoista ja ohjeita noudattaen ompeluhommia. Täsmällisesti noudattaa valmiiksi mietittyä ompelujärjestystä. Silloin mulla on kokoajan myös silityslauta ja -rauta esillä ja silittelen saumoja auki ja oikeaan suuntaan joka välissä. Tätä kaavaa muokkasin sen verran, että leikkasin hihan kaavan palasiksi ja levensin niin paljon kuin mahdollista, jotta sain hulmuavat huitulahihat. Nappilistaa ommellessa meinasi hermo kyllä mennä, sillä olin leikannut nappilistat saksilla, enkä leikkurilla, joten saumanvarat eivät olleet siistit ja suorat. Mutta ihan hyvä nappilista siitä silti tuli.

Mekko oli ennen tämän viikon mökkiviikkoa nappeja ja napinläpiä vaille valmis. Pääsin siis pitkästä aikaa käymään Tampereella ihan parhaassa Nappipuodissa nappiostoksilla. Se oli mun vakkarikässätarvikekauppa, kun tyttäreni ja tämä blogi syntyi ja tietysti Tampereella asuessani muutenkin. Tiedättekös ne tarinat, joita pienet lapset haluavat kuulla iltasaduiksi uudestaan ja uudestaan. Se on usein joku ihan tavallinen, hauska tai jännä tarina ajoilta, jota lapsi ei itse muista. Meillä yksi sellainen liittyy juurikin tuohon Nappipuotiin. Siihen tosielämän kertomus siitä, kun sukka tippui maahan, kun olin matkalla ostamaan nappeja kolmikuisen tyttäreni mekkoon. Kun tyttöni oli pieni, hän pyysi aina uudelleen ja uudelleen, että kerron sen. Tämä onkin hyvä muistutus siitä, että lapsille usein tärkeimpiä hetkiä ovat ne ihan tavalliset, ei niinkään sirkushuvit tai huvipuistopäivät.

Ehkä samanlainen hetki oli eilinen pyöräretki, jonka tein bonustyttöni kanssa kesäillassa. Oltiin mökillä kaksistaan ja lähdettiin kiertämään seitsemän kilometrin mittainen pyörälenkki maalaismaisemissa. Otettiin valokuvia, nähtiin lehmiä ja hevosia, talutettiin ylämäet ja hiekka pöllysi alamäissä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuntui kuin oltaisiin oltu elokuvassa.

Mekko on ohut, täydellisen löysä, mutta istuva (tein koon L) ja napit eivät painaneet pyöräillessäkään (ovat sopivan littanat!) eli olen aivan varma, että tämä mekko tulee tutuksi tänä kesänä.

Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa Helsinkipäivän jatkoa, lempeää viikonloppua ja muutenkin hyviä asioita!