COOLEIN RULLALUISTELUHUPPARI HAPSUILLA JA KÄNNYKKÄTASKULLA

Kesäyöterveisiä hahtuvakukkapellolta!

Oikeastaan melko äkillisesti alkanut rullaluisteluharrastus on aiheutti sen, että myös sporttivaatetilanteeni joutui tarkan syynin alle. Kai mä oon kertonut jo sen, miten se rullisharrastus taas alkoi? Että oltiin menossa ostamaan lapselle skuuttia, mutta lähdettiinkin kaksien rullaluistinten kans kotiin. Ja jo seuraavana iltana oli tori.fi-ostoilla ympräi pääkaupunkiseutua hakemassa luistimia vielä lapsillekin. No mutta, siinäpä se tiivistettynä, nyt itse asiaan.

No siis. Mullahan ei ihan älyttömiä määriä mitään urheiluvaatteita ole, vaikkakin kokoajan enenevissä määrin. Yksi kerrallaan hankin jotain ja välillä osuu täydellisesti tarpeeseen ja mieltymyksiin ja välillä ei niinkään. Rullaluisteluasusta halusin tietysti täydellisen ihanan, sillä tämä kesä saa luvan olla kaiken puitteissa aivan ihana.

Sain Uhanalta ihanat bikersortsit ja niiden kaveriksi kaipasin kivaa yläosaa. Mielessä oli paksumpi yläosa, jonka taskuun saisi avaimet ja puhelimen. Miten suloinen asu vähän viileään kesäiltaan luisteluretkelle! Mulla itseasiassa on kyllä yks ohuehko ulkoilutakki, mutta se kahisee ja siitä ominaisuudesta en pidä, ja lisäksi se on kyllä väljä, mutta kuitenkin sen verran kapea malli, että kaipasin jotain muuta. Halusin hupparin.

Muutaman luistelukerran jälkeen tiesin jo melko hyvin,, mitkä ovat ominaisuuksia, joita hupparilta eniten kaipasin. Pehmeys, jotta siinä on ihana olla. Hiljaisuus, eli ettei materiaali kahise. Väljyys, se sopii kivasti yhteen tiukkojen pyöräilysortsien kanssa. Sekä tietysti ihan vaan coolius ja ihanuus, jotain, mikä olis just mua.

Menin kangaskauppaan täysin ilman suunnitelmaa, sillä niin monet kerrat on tullut lähdettyä tarkan suunnitelman kanssa ja petyttyä, kun juuri niitä mielessä olleita sävyjä tai materiaaleja ei ole ollut tarjolla. Tällä kertaa täysin avoimin mielin liikenteeseen. Sitä ostan mitä on -henkisesti.

Mikä onnenpotku kävikään, sillä palalaarista löytyi täydellinen vaalea liila ja persikan sävyinen paksu collegekangas ja pakalta juuri oikea ruskea ja musta ohuempana versiona. Lisäksi nappasin korallisävyistä resoria ja onnekseni täysin randomisti, silmiini osunutta hieman collegea tummempaa, mutta vaaleahkon liilaa nahkahapsunauhaa. Aivan täysin vaan siks, että sitä oli siinä ja olin, että oooh tuohan voisi sopia hyvin otanpa sitä vaikka en nyt tiiä mihin sen tunkasen.

Kaavaa huppariin ei ollut ei sitten minkäänmoista valmiina. Katselin vähän mun kahta olemassa olevaa hupparia ja mietin, mikä niissä on kivaa ja mitä ominaisuuksia hyödyntäisin tässä. Nopeasti selkisin, että haluan raglanhihat, vuoritetun hupun, kengurutaskun ja jokaisen kaavakappaleen kankaalta eri värisenä.

Leikkasin palat melkolailla summanmutikassa, vain vähän otin mittoja valmiista huppareista. Lähestulkoon kertaheitolla tuli hyvät palat. Toisinaan kun voi ommella niinkin, että leikkaa vähän reilummat osat ja muotoilee niitä siinä matkan varrella. Ainoastaan pituuden kanssa emmin. Aluksi ompelin resorinkin jo kiinni pitkään helmaan, kunnes päätin, että lyhyempi on parempi ja leikkasin helmasta ihan kunnon slaissin irti ja ompelin uuden resorin, kun sitä oli jäänyt yli juuri sopivan kokoinen palanen.

Taskunkin kyllä ompelin kahteen kertaan. Että voiko tässä nyt kuitenkaan puhua, että kertaheitolla tuli hyvä... ei tullu ei, hehe! Ensin tein taskusta perinteisemmän mallin, jossa taskuun saa kädet kummaltakin puolelta, mutta se näytti tosi tylsältä eikä ollut käytännöllinen (raksi seinään: MINÄ PUHUN KÄYTÄNNÖLLISYYDESTÄ!). Olis kuitenkin tarkoitus, että taskuun saisi luisteluretkien ajaksi tavarat talteen, eikä niin, että ne voivat tippua sieltä pitkin matkaa minne sattuu.

Leikkasin uudeksi taskuksi reiluhkon puoliympyrän ja ompelin sen miehustaan kiinni, niin että koko kaari kiinni ja yläreunastakin puolet. Avonainen osa, se josta taskuun pääsee, on siis vain puolet yläreunasta oikealla puolella. Näin saan siis hupparin taskuun helposti sujautettua ja otettua puhelimen ja aukko on sen verran pieni, ettei sieltä tipahda mitään vaikka vähän kyykistelisikin kiristelemässä luistimia. Oon taskusta tosi innoissaan, se jos joku, on just tarpeeseen tehty.

Mietin pitkään, mikä olisi kivoin tapa saada hapsunauha paikoilleen ja esille. Koska materiaali on nahka, sitä ei voi pestä eli joku kiinnitys-irroitus-systeemi oli keksittävä. Päädyin loppujen lopuksi ratkaisuun, jossa leikkasin takakappaleen kaavan kahteen osaan ja leikkaussauman yhteyteen ompelin läpän, jonka alle ompelin tarranauhan. Toinen puoli tarranauhasta tuli tietenkin kiinni hapsunauhaan ja tsadaa, irroitettava hapsurivistö oli valmis.

Hapsut hupparin selässä ovat kyllä se coolein, näyttävin ja varmaan myös huomiota herättävin osa. Tykkään ihan hulluna niistä. Just sellainen pieni yksityiskohta, joka sopii tähän rullaluisteluhuppariin täydellisesti! Ja kuten kesäyössä otetut valokuvat sen kertovat, on tämä vaate myös aivan ihana kepeän kesähameen kaverina.