PARHAAT VINKIT (HELPPOIHIN) LASTENJUHLIIN
Mulla oli aamulla ihan todella kova päänsärky. Olin nähnyt yöllä painajaisia, jossa hellu oli järkännyt multa salaa bileet mökillä ja kutsunut sinne ihmisiä, joista en pidä ja joka paikassa oli tyhjiä kaljatölkkejä. Mikään tästä ei ole yhtään hellun tapaista, niin vähemmästäkin herää migreeniin.
Olin kuitenkin täksi päiväksi järkännyt lapselleni kaverisynttärit, joten ei auttanut kuin nousta sängystä ja aloittaa valmistelut. Onneksi niissä ei ollut paljon hommaa, sillä sanoisin, että olen vuosien saatossa harjaantunut helppojen synttäreiden järkkääjäksi. Se on sillä tavalla hauska piirre, koska rakastan myös juhlien järkkäilyä, mutta lasten kanssa keskenään eläneenä on aikaa aina aika vähän ja mitä enempi lapsia, sitä härdellimpi meininki. Ja vaikkei olis täpäkkää muuten, niin mitä useampi perheenjäsen, sitä varmemmin on erilaisia tunnetiloja ilmoilla yhtäaikaa.
Ennen lapsia mulla saattoi olla kyllä isommat haaveet, toiveet ja odotukset siihen., millaisia juhlia minä sitten lapsilleni järjestän. Kuvittelin pitäväni erilaisia teemajuhlia, kesäisiä puutarhajuhlia, askartelevani kaikenmaailman possunhännänkiinnitysleikkejä, ongintaa aina kaikissa juhlissa ja tietysti itse leipovani kaikki bravuurini ja vähän vielä päälle. Noh, sitten sain lapsia ja tsadaa, yksikään heistä ei ole esimerkiksi syntynyt kesällä, joten se niistä puutarhajuhlista!
Tässä siis hyviksi todettuja vinkkejäni (ja ystävältä myös, koska tätä kirjoittaessani viestiteltiin samaan aikaan ja sain hänenkin vinkkinsä tähän mukaan!) matalan kynnyksen helppoihin ja onnistuneisiin syntymäpäiväjuhliin:
Aloitetaan tärkeimmällä. Koskaan, ikinä ei ennen lastenjuhlia pidä tai tarvitse sen kummemmin siivota ja varsinkaan imuroida, tarve on ehdottomasti vasta juhlien JÄLKEEN! Ketään ei oikeasti kiinnosta, onko lattialla pölypalleroita vai ei. Vain sinua, ehkä.
Pihajuhlat ovat aina myös vaihtoehto kotona pidettäville juhlille. Usein mietitään kesää, kun ajatellaan ulkona vietettäviä juhlia, mutta kokemuksesta voin kertoa, että marrasjuhlat ulkona ovat aivan hyvät nekin! Kaikki suomalaiset osaavat pukeutua kyllä säähän kuin säähän ja kukaan ei muuten ehkä täysin ilolla ulkoile marraskuussa, mutta kun kyseessä on juhlat on siinä pelkästään hyviä puolia: iloa, ulkoilua ja juhlintaa!
Lastenjuhliin ei tarvitse leipoa itse mitään. Voit aivan hyvin mennä pakastealtaalle, siellä on paljon herkkuja, jotka saattavat jopa saada rehellisiä ylistyssanoja! Minidonitsit, mutakakku, jäätelökakku, kaikki esipaistetut herkut… Ystävän vakkariherkku on kaksi melkein jäistä mutakakkua päällekäin ja kermavaahtoa väliin ja päälle (ehkä vielä marjoja ja strösseliä!) - tsadaa, se on siinä!
Toisinaan kuitenkin “leivon”, jos haluan täytekakun, ja teen sen aina valmiiseen kakkupohjaan. Ei tarvitse muuta kuin vatkata kermavaahto ja täyttää kakku. Mä rakastan kasariherkkuja eli mun täytekakun täytteenä on aina kermavaahtoa, banaanisiivuja ja maitokaapista maustettua rahkaa sekoitettuna kermavaahtoon. Ja kun kerran ostaa pursottimen ja siihen erilaisia tyllia, niin saa joka kerta loihdittua vaikka minkälaisia kakkuja!
Popkornit, sipsit, suolatikut, keksit ja karkit ovat lasten suosikkeja aina. Valmistelut niitä varten on se kolme minuuttia mikrossa, että popkornit paukkuu. Iisiä! Tän päivän juhlissa jopa kyseltiin, että missä suolatikut, kun tällä kertaa olin unohtanut ne!
Kerran yksissä juhlissa meillä oli laatikollinen tavallisia jäätelöpuikkoja ja minä koristelin jokaisen lapsen jätskin toiveiden mukaan suklaakastikkeella, kermavaahdolla ja erilaisin strösselein. Meillä ei tosiaan ole kesäisiä niitä synttärisankareita, mutta kesäjuhlissa voisi tarjoiluksi riittää sekin, että sankari jakaa pihalla aurinkoisessa säässä jokaiselle vieraalle oman jäätelön. Kolmivuotiaan kierros jäätelöitä jakaen on myös ihana ohjelmanumero! <3 Lapselle jää hetkestä tärkeä ja lämmin muisto, että hän oli pääosassa.
Juomaksi pillimehuja montaa eri sorttia, niin jokainen kyllä löytää mieluisan maun. Eikä tule tiskiä! Ystävä vinkkasi, että kesäjuhliin pyydettiin ottamaan oma vesipullo, ihan koska on kuuma ja juomaa menee eivätkä lapset välttämättä tarvitse herkkujen lisäksi mehua.
Ohjelmanumeroiden ei tarvitse olla suunniteltuja tai spektaakkeleja. Tänään lapsen juhlissa oli ohjelmassa piilohippaa heidän itsensä kehittelemänä. Kerrankin oli paljon osallistujia, sekin on elämys!
Meillä aikuisilla on usein olo, että ohjelman pitää olla jotain omalaatuista tai erikoista. Mehän ollaan nähty jo niin monenlaista, että siksi saattaa tulla olo, että joku tietty juttu on aina ja jotenkin tylsä, mutta lapsille riittää yksinkertaiset ja perinteiset jutut. He ovat vielä pieniä ja asiat heille uusia. On eri asia olla 43, kuin 9.
Jos kyseessä on pihalla järjestettävät juhlat, pyydä ohi kulkevia kivoja naapureita mukaan. Ilahdutusta puolin ja toisin ja lapsikin oppii, että iloa on ihana jakaa. Tämän päivän juhlissa meidän sankaria ilahdutti isosti myös naapurin hänelle yllättäen antama lahja. Naapuri oli matkalla kauppaan, kun huikkasin hälle, että pysähdyhän kakulle. Hän jäi ja söi kakkua ja siinä hetken oltuaan naurahtaen totesi, että hänellä ei kyllä nyt ollut lahjaa, mutta että ilahtuisikohan lapsi pullokassista. Lapseni tuntien tiesin, että ihan varmasti! Ja niin lapsi sai yllättäen kassillisen palautuspulloja, jotka vei juhlien jälkeen ystävän kanssa kauppaan. Hän osti rahoilla pullollisen Primea ja toi mulle Famin. Erittäin awwwwws!
Juhlatarvikkeista: mulla on yläkaapissa juhlaboksi, josta otan esille juhliin kuin juhliin vanhoja koristeita ja niillä samoilla mennään vuodesta toiseen. Välillä voi tietysti ostaa tai tehdä jotain uutta, niin tulee vaihtelua ja kokoelma kasvaa. Tänä vuonna ostin Normalista kympin maksaneen paristoilla toimivan valoketjun, jonka aion katosta irroittamisen jälkeen siirtää joulukuuseen.
Mulla on kaapissa myös kynttiläboksi, jossa on vuosien varrelta iso määrä eri verran poltettuja kakkukynttilöitä. Niistä saa koottua kynttilät kakun päälle vähän enemmänkin täyttävälle (viime vuonna Mikin viiskymppisille löytyi kaikki kynttilät juurikin tästä laatikosta!). Numerokynttilöillekin tulee käyttöä vähintäänkin kymmenen vuoden välein, vaikka olisi vain yksi juhlittava. Ja itse rakastan sitä, että kynttiläkokonaisuus on aina vähän erilainen!
Anna lapsen itsensä valita keitä juhliin kutsutaan. Juhlia ei tarvitse jakaa sukulaisten, ystävien ja päikky- tai koulukavereiden osioihin. Erityisesti pihajuhliin mahtuu usein kyllä kaikki kerralla. Meidän eilisissä jatkojuhlissamme (joita ei edes pitänyt pitää, mutta ne tavallaan tapahtuivat vahingossa, koska pyysin yksiä vieraita tulemaan käymään myöhemmin, kun eivät päässeet varsinaisena ajankohtana ja huikkasin saman kepeän kutsun myös parille muulle tutulle!) kotona illalla oli tänään naapureita, ystäviä ja lapseni isän puolen läheisiä. Kaikenikäiset vieraat ovat ihana rikkaus ja juhlissa, jos jossain on mukava tutustua myös juhlakalun ystäviin (ja heidän vanhempiinsa) eri ympyröistä. Lapsi tuntee itsensä tärkeäksi, kun hän saa itse valita kutsuttavat.
Varsinkin matalan kynnyksen leppoisissa juhlissa voi aivan hyvin päätyä köllöttelemään sängyllä ja jutustelemaan niiden ihmisten kanssa, joita ei muuten tapaisi, mutta joiden kanssa juttu luistaa. Se on musta ihanaa!
Lapsi ei tule oletettavasti muistamaan lapsuutensa syntymäpäiväjuhlista valtavia valmisteluita ja hulppeita järjestelyitä, vaan mieleenpainuvimpia juttuja voi aivan hyvin olla se, että juhlissa sai pompotella tavallisia ilmapalloja sielunsa kyllyydestä!
Bonusosio:
Tätä en ole toteuttanut, mutta marraskuisissa juhlissa voisi hyvin olla ohjelmanumerona myös monenikäisillä lapsilla taskulamppuhippa. Kutsussa voisi olla muistutus, että tarkistathan vielä, että takissasi on heijastin. Lapset oppisivat heijastimen tärkeyttä ja sitä miten heijastin näkyy valokeilassa ja kuinka tärkeä se on. Ja jos haluaisi ehdottomasti antaa vieraille kiitoslahjan, se voisi olla pieni taskulamppu jokaiselle.
Ystävän lapsen juhlissa oli lahjatoiveena kolikko. Vieras sai tuoda haluamansa arvoisen kolikon ja sankari sai käyttää rahat sitten haluamallaan tavalla. Sillä kertaa hän meni Lintsille ja käytti rahat rannekkeeseen.
Lapseni sai yksillä synttäreillä lahjaksi ystäviltään porukkalahjan, kun kaverit olivat ostaneet hänelle mieluisat lenkkarit.
Mulla oli yhteistyönä ihan just (tämä postaus ei siis liity yhteistyökuvioihin) pieni valokuvatulostin ja heti juhlien jälkeen tulostin muutaman valokuvan yhdeksänvuotiaani “vauvakirjan” (siksi hipsuissa, koska kirja jatkuu 18-vuotissynttäreihin saakka) väliin.
Sellaisia vinkkejä näin lauantai-iltana ihanan juhlapäivän jälkeen. Tykkään myös siitä hetkestä, kun vieraat ovat lähteneet ja kotona on pieni kaaos. Pöydillä likaisia astioita, lattialla popkorninjyviä ja tyynyt mytyissä missä sattuu. Ilmassa leijuu vielä se ystävien ja ihmisten läsnäolo ja sydämessä tuntuu pehmeältä ja onnelliselta. Se on mukava tunne se.
Jos sulla tulee mieleen muita lempeitä ja kivoja helppojen juhlien vinkkejä, niin jaa ne kommenttiboksissa.
