PIENI MELONTAVAELLUS ETELÄ-KONNEVEDEN KANSALLISPUISTOSSA
Melontakurssi saatu Ulkoilma Akatemia
Tiiättekö semmosen lumipalloefektin? Joku asia kun tapahtuu, niin se aiheuttaa tapahtuvaksi seuraavan ja sitä seuraavan. Tämä on sellainen tarina ihan oikeasta elämästä ja aivan ihana onkin.
Keväällä oli ilta, kun sain Julialta viestin, että hän ei pääse seuraavan päivän pr-tapahtumaan ja että haluaisinko mennä sinne hänen tilalleen, kun on kuitenkin ilmoittautunut ja luultavasti aktiviteetti olisi minun mieleeni. Ooh, melontaa, todellakin menen. Saavuin tilaisuuteen esittäytyen, että moikka olen tiina, julian tilalla tässä vain moikkamoi! Tuollaisessa tilanteessa tulee vähän hölmö olo, että mennä nyt jonnekin minne mua ei ole minuna kutsuttu, mutta saapua nyt paikalle kuitenkin jonkun muun asemesta. No, onneksi menin, koska se kivoja sysäsi asioita eteenpäin.
Meloimme tuolloin Helsingin edustalla Seurasaareen, syötiin eväät ja kierrettiin toinenkin saari palaten takaisin rantaan. Oli ihanaa! Sain pian retken jälkeen viestiä Ulkoilma Akatemian Annalta, että olisinko kiinnostunut tulemaan melontakurssille Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemiin. Kysymys tuli kuin tilauksesta, koska itse en olisi ehkä saanut aikaiseksi etsiä sopivaa paikkaa käydä kurssia, vaikka juuri sitä halusin ja tarvitsin tuohon hetkeen kaikkein eniten. Mikä onnenpotku. Siispä me lähdimme Mikin kanssa kesäkuun alussa kohti Rautalammia ja tietämättämme kohti meidän uutta, yhteistä ja aivan ihanaa harrastusta!
Kurssi oli erinomainen. Sen veti asiansa todella hyvin osaava ja tsemppaava Vesa ja seurueeseemme kuului myös nuorempi nainen sekä jo eläkkeellä oleva vanhempi rouva. Kiva porukka. Tiivistäisin kurssin niin, että ensimmäisen päivän aamuna vähän kutkuttavalla tavalla jännitti kajakin kohtaaminen ja vähän vesikin. Kurssin loputtua taas oli olo, että NYT olen valmis vesille, kun on tietoa ja taitoa sen verran, että on varma fiilis vesille menemisestä. Ja ihan parasta oli saada opetella asiat yhdessä Mikin kanssa. Mulla oli vähän enemmän melontakokemusta etukäteen, Mikillä ei ollenkaan.
Päätettiin jo siinä kurssin päätteeksi, että halutaan lähteä pienelle omatoimiselle melontaretkelle vielä tänä kesänä. Onneksi varaus sopivalle ajankohdalle löytyi. Meidän perheessä on aika tiukat aikataulut aina kesäisin, vaikka kuinka aina haluttaisiin vain olla. On vuoroviikkolapsia, jotka menevät toisiin koteihin useisiin eri osoitteisiin, tänä vuonna kaikki vielä vähän eri aikaan kuka missä milloinkin ja päälle meidän aikuisten omat menot. Miki pyöräili viime viikolla Pariisiin ja ainoastaan tämä viikko oli mahdollista toteuttaa meidän kahdenkeskinen reissu jonnekin. Hain hänet lentokentältä suoraan kyytiin, äkkiä pakkaukset kotona ja nokka kohti Rautalammia. Itselläni ei siis ollut melontaretken lämmittelynä 1100 kilometriä pyöräilyä pitkin Eurooppaa, mutta se on aivan oiva lämppä. Niin, mä tosiaan kävin kaksilla eri festareilla samassa ajassa, ihan hyvä sekin.
Yövyimme Rautalammilla aivan ihanassa majoituksessa, joka meille tarjottiin suloisine aamupaloineen Mortonissa. Tässä linkki majoitukseen, suosittelen erittäin lämpimästi joko ohikulkumatkalla oleville, tai pidempään viipyville taikka just tälleen niinku me, retkeilyn ohessa, ennen taikka jälkeen!
Majoittuminen olikin ihan älyttömän hyvä homma ennen melomaan lähtemistä, koska lähtöpäivän säätilaksi oli luvattu sadetta, ukkosta ja kovia tuulenpuuskia. Siirsimme lähtöä iltapäivästä illansuuhun. Syötiin odotellessa vielä Mortonissa burgerit, niille supersuositus!
nyt sinne melomaan!
Ajoimme Hanhitaipaleen satamaan, josta saimme käyttöömme kajakit ja muut varusteet. Ne voi helposti vuokrata täältä. Onneksi käytiin se kurssi, niin tiesi varusteistakin ja niiden käytöstä paljon enemmän.
Lähdettiin aika isosti kaikesta kursseilusta huolimatta soitellen sotaan eli ei suunniteltu etukäteen juuri mitään. Oltaisiin varmasti suunniteltukin edes jotain, jos olisi ehditty. Koko viime viikko meni niin, että iltaisin ehdittiin lyhyet puhelut soittamaan, jossa oli ainoastaan kuulumisten vaihdot, siinä ei paljon melontaretkeä ehtinyt miettimään, kun toinen on ihan täysillä pyöräilyreissun huumassa ja itsekin humputtelin milloin Provinssissa, milloin Jysärillä tai kavereiden kanssa mökillä. Semmosta se joskus on. Onneksi ei olla erityisen kovia stressaamaan.
lähetään jo liikkeelle!
Ensimmäisen illan kohteeksi otimme pienen saaren, josta saimme myös vinkin, että siellä voisi olla kaunis auringonlasku ja rauhaisa tunnelma. Heti retken aluksi meinattiin eksyä, tai siis tehtiinkin pieni harha-askel… tai siis harhavedot väärään suuntaan. Kun ei ole tottunut kulkemaan vesillä ja lukemaan karttaa ja samalla vielä ymmärtämään kaikkia samannököisiä saaria, niin niin saattaa käydä. Tämän pienen erheen jälkeen tajuttiinkin, että kartta olisi hyvä olla molemmilla. Ja omasta mielestäni paperinen versio on niin paljon kivempi kuin kännykän katselu. Sitä pystyy silmäilemään vähän väliä. Välillä voi puhelimesta sitten tarkistaa, että onko navigointi samoilla linjoilla paperiversion kanssa.
Keli oli aivan nätti ja vesi rauhallinen. Tunnelma odottavainen. Tuollaisessa hetkessä pitää koettaa muistuttaa itseä, että sekin kuuluu reissuun. Että ollaan matkalla ja se matka on tärkeä, ei vain päämäärä. Eikä vaelluksella tai retkellä edes oikeastaan ole päämäärää, siinähän ollaan matkalla koko ajan, ellei sitten laske vain koko suoritusta päämääräksi. Jossain vaiheessa matkaa totesin Mikille, että just siinä paikassa missä oltiin, oli valtavan kaunista, että toivottavasti seuraavassakin pysähdyspaikassa olisi. Hän totesi todella hyvin, että aina ei tarvitse olla upeampaa ja upeampaa, että juuri tämä hetki teki jo tästä reissusta täydellisen.
Ensimmäinen yö oli hyvä. Aika paljon oli sääskiä heti, kun aurinko laski, mutta sellaistahan se on ollut koko kesän kaikkialla. Teltassa saatiin nukkua ihanan rauhassa, vaikka kankaan toisella puolella inisi isosti.
Aamu valkeni upeasti ja oltiin innostusta täynnä. Päätettiin lähteä pienten saarten keskelle kulkemaan, ettei tarvitse isoille väylille mennä. Oli aivan ihanaa istahtaa kajakin kyytiin (vähän jopa yllätyttiin itsekin, kuinka hyvin kaikki kajakkeihin menot ja pois tulemiset onnistuivat luonnonrannoissa, koska ei oltu niitä ehditty kovinkaan paljon harjoitella), kun keli oli niin kaunis ja vesi ihanan tyyni. Aika hiljaistakin oli, vain silloin tällöin kuului jostain moottoriveneen ääni tai lintujen lirkutusta/rääkimistä/kaakatusta. Täydellinen luonnonrauha.
Kurkattiin välillä karttaa, kun piti tehdä valintoja mennäkö saaren itä- vai länsipuolelta tai kääntyäkö ihan jonnekin toiseen suuntaan. Yhtä pientä saarta kiertäessämme rannalla kasvoi ulpukoita ja pyysin Mikiä ottamaan kuvia järkkärillä minusta niiden keltaisten kukkasten lähellä. Kuvista tuli kyllä aivan ihania, mutta siinä saatiin aikaiseksi myös ihan typerä ja reissun ainoa (!) riita. Miki ei ole mukavuusalueellaan kuvia ottaessaan (“en varsinkaan useamman tonnin järkkärillä keikkuvassa kajakissa, terveisin MIki”) , mutta oon tosi kiitollinen ja iloinen, että hän niitä välillä pyydettäessäkin ottaa, vaikka toisinaan koko se kuvio on vaikea ja raskas meille molemmille! Minä tiedän mitä haluan ja toinen yrittää parhaansa ja siinä sitten saattaa hermo kiristyä ihan kummallakin. Mutta loppuhyvinkaikkihyvin! (edelleen ollaan yhdessä, eikä me läheskään aina kuvaushetkissä riidellä 😂 ja mä kuviakin otetaan yleensä max. 4 per tilanne) Ja kuvista tuli ihanat!
Ensimmäinen pääpäivän etappimme oli lounashetki ihan superkauniilla kallioisella rannalla, johon iltapäivän aurinko paistoi ihanasti. Tiiättekö, se oli sellainen kesäinen hetki elämässä, kun kallio jalkojen alla on lämmin, sydän meinaa pakahtua siitä kaikesta kauneudesta, hiki valuu eikä oikeastaan haluaisi olla suoraan auringon alla, mutta kuitenkin ja juuri siksi pitääkin valita se “varjoisampi” puoli pöydästä eli se jossa puolet penkistä on varjossa ja kaikki muu auringon alla. Syötiin ja uitiin. Pakattiin kamat takaisin kajakkeihin ja jatkettiin matkaa.
Yksi lempparihetkiä oli lipluttelu pienen saaren ohitse, jossa kaikui kauniisti. Laulaa luikautin Ei oo, ei tuuta ja kiittelin kuvitteellista yleisöä keikalleni tulemisesta ja kun tulimme pois pienestä rakosesta saaren ja mantereen välistä, olikin siellä kulman takana kallioilla lepuuttelemassa joku seurue, joka oli ehkä kiertänyt kansallispuiston patikointipolkua. Toivon totisesti, että he saivat kuulla esitykseni.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli upea Navettasaaren laavu. Siellä oli leiriytyneenä saksalainen pariskunta, jonka nainen istui rannalla neuloen - siinä oli mun pieni fomo-hetki, heh. Itse muutaman metrin päässä huiskasin söpön ruutuliinan ison kiven päälle ja katoin meille sen päälle välipalan, se oli lähestulkoon yhtä ihanaa kuin neulomishetki olisi ollut. Ens kerralla mukaan siis myös kudin!
Yhteensä reissulla oli kaksi yötä teltassa ja kolmena päivänä melontaa, joten meillä piti toisen yön telttapaikka miettiä jotenkin niin, että jaksetaan ja ehditään meloa sopiva pätkä takaisin satamaan seuraavana aamuna. Ajateltiin niin, että aamu saa olla rauhallisempi mitä lähempänä ollaan, jos matka ei ole pitkä, mutta samalla kuitenkin halusimme nauttia täysillä käsittämättömän upeasta auringonlaskusta, joka teki tuloaan. Ohitimme ihanan aiemman spottimme, lounaspaikkasaaren ja vähän matkaa melottua päätettiin tehdä uukkari ja mennä sinne takaisin!
Voi jee, miten ihana päätös se olikin! Saatiin kokonainen ilta ja yö tuolla upealla rannalla. Nautittiin päivällinen, naurettiin, uitiin, syötiin vähän lisää, uitiin, nautiskeltiin kaikesta ja toistemme seurasta, pelattiin korttia, uitiin ja auringon painuessa pilvien taa taivaanrantaan, menimme untenmaille sääskien inistessä telttakankaan toisella puolella.
Kolmannen melontapäivän aamu oli jo tunteja ennen herätystämme valjennut tuulisena. Otettiin reissun aikana isosti huomioon se, että valittiin teltalle auringonlaskuisa paikka, johon ei aamuaurinko paistaisi kuin ripauksia, jotta ei tarvitsisi herätä teltan sisällä kuumuuteen. Siinä aamutoimia tehdessämme tuli mieleen se, että meloessa tosiaan kannattaisi sääennusteita katsoessa keskittyä aika paljon lämpötilaa enemmän tuulen suuntaan. Tajuttiin siinä, että meillä tulisi olemaan aika täpäkkä vastatuuli. Tai sillä tavalla kova tuuli, että ei oltu sen sorttista vielä koskaan aiemmin meidän muutaman päivän melontakokoemuksella kohdattu. Ei muuta kuin tuulta päin ja menoksi.
Mä olen luonteeltani sellainen, että jos on kiperä tilanne, joksi tässä tapauksessa vastatuulta kutsun, menen tavallaan sellaiseen reippaaseen moodiin, jossa mennään eikä meinata. Kolmisen tuntia saatiin meloa, että oltiin takaisin lähtöpisteessä. Vain yhden kerran tuntui parin sekunnin verran siltä, että eiiiih, mutta se meni ohi, kun pahin puuska ohitse. Ja luulen, että paljon hurjemmissakin tuulissa saattaa joutua elämässään melomaan mikäli harrastus jatkuu. Siinä tuli mietittyä tuulen tuivertaessa ainakin sitä, että on kyllä todella tärkeää miettiä turvallisuusasiat kuntoon ennenkuin lähtee vesille ja mietin myös isäni sanoja, että “muista Tiina aina kunnioittaa vettä”. Ja toki mietin myös mökkejä ja niiden rantoja, joiden ohitse melottiin. Ja sitä minne pysähtyä helposti pissalle (Ponisaareen pysähdyttiin ja ihastelin nimeä, kunnes tajusin lukeneeni väärin - se olikin Porttisaari) (hyvä, että rillien hankinta on asialistalla!) ja että miten koristelisin oman kajakin jos mulla sellainen olisi. Se olisi tietysti vaaleanpunainen ja tarrottaisin sen pilkku- ja sydäntarroin ja tietysti matkamuistotarroilla kaikista niistä paikoista missä olisin käynyt melomassa.
Miten koostaisin reissuimme lyhyesti? No, kirjoitan tätä tekstiä muutama päivä kotiin, tai siis Mustikkalan saapumisemme jälkeen ja tänäänkin itkeä tirautin onnenkyyneleitä, kun vain mietinkään reissuamme. Oli vaan jotenkin niin täydellisen ihanaa yhdessä, säät sopivan monipuoliset, luonto ihmeellinen ja kaunis ympäristö, ihana ihana Suomen kesä. Ai että mä rakastan Suomea! En kyllä ikinä halua kesällä täältä minnekkään muualle kuin ehkä Norjaan, mutta sinnekin kun menee niin saa ensin kulkeä läpi koko maan. Tälle kokemukselle ja lyhyelle lomalle annan 100/10 pistettä.
Mukana meillä oli:
kaksi makuupussia
yksi tyyny (olisi todellakin pitänyt olla kaksi, en tiedä mitä ajattelin, kun otin vain yhden) (OMA TYYNY missä tahansa retkellä, vaelluksella tai seikkailussa on maailman suurin LUKSUS!) (untuvatyyny ei vie tilaakaan juuri mitään, kun sen puskee makuupussipussin sisään) (mitä vielä keksisin sulkujen sisään?) (🥰)
yksi retkityyny (jota ei voi kyllä tyynyksi kutsua, on se niin pieni)
kaksi makuualustaa (haaveillaan kyllä, että meillä olisi vain yksi leveä meille yhteinen)
yksi kahden hengen teltta, kevyt ja kätevä kasata (meillä on Bergans Romsdal)
Trangia ja Muurikan retkikokoinen lettupannu, kaksi vajaata pientä kaasupulloa
kummallakin vaatetta omiin tarpeisiin sopivasti: tuulenpitävä takki, kevytuntsikka, fleece- tai villapaita, teepaita, lyhyet ja 2 x pitkät housut, parit sukkaparit ja alusvaatekerrat, uikkarit, lippis ja lierillinen lakki (sillä tavalla riittävästi, jos vaikka kastuisi niin olisi lämmintä ja kuivaa päälle)
vaatteet kulkeutui eri kokoisissa vedenkestävissä ja ilmatyhjennettävissä pussukoissa
aurinkolasit
pyyhkeet, ohut retkipyyhe kuivuu paremmin kuin paksumpi saunapyyhe (jännä!)
aurinkorasvaa, hyttysmyrkkyä, kortisonivoidetta, hammasharjat ja -tahna (ja vaikka mitä muuta kosmetiikkapussukan syövereissä ollutta)
särkylääkkeitä (tosin huomasin vasta retken jälkeen, että migreenilääkkeet olivat jääneet autoon, onneksi ei ollut tarvetta niille) ja muut tarvittavat lääkkeet
järjestelmäkamera veden kestävässä pussukassa, kuten myös puhelimet olivat kaulassa vesillä koko ajan pusseissa, joita ei vesi haittaa
juomavettä yhteensä 10 litraa ja neljä juomapullollista päälle (tämä määrä riitti hyvin)
retkimuonapusseja ja pari valmisruokaa säilykepuolelta, savumuikkusäilyke, ruisleipää, kurkkua, tomaattia, banaaneja, muutama pillimehu (kuuluu mun retkiin aina!), keksejä, karkkia, suklaata, kuivattuja hedelmiä, retkikahveja (ostin XXL:stä!), kauramaitoa, teepusseja, energiajuomaa pari tölkkiä, lettujauhepussi, sokeria ja voi sekä hillo ensimmäiseksi illaksi, että sai ne letut paistettua.
pieni, kaunis pöytäliina (tärkeä! 💖)
pyllynaluset, jos sattuisi olemaan mörkää taikka kylmää
mukit, lautaset ja aterimet (nämä nappasin mukaan autosta retkeilyboksista, kun meinasi unohtua muuten!), talouspaperia, roskapusseja, pussinsulkijoita
säänkestävä kartta kummallekin (ja kun sen sujauttaa kajakin kuminauhojen alle, on molemmilla koko ajan mahdollisuus seurata missä mennään - välttyy navingointikinoilta 96%)
vessapussi, jossa talous- ja vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja koirankakkapusseja (kaikki kakat vietiin pois luonnosta muiden roskien seassa, siihen koirankakkapussit olivat oiva apu)
ASIAT, JOTKA UNOHDETTIIN: varavirta-akku (tää on tosi tärkeä ihan jo turvallisuuden vuoksi ja olis hyvä olla ihan vaikka molemmilla omat), tarkistaa kaasupullojen määrät (ihan hyvin kyllä riitti, mutta ens kerralla muista tarkistaa!) (eikä ylimääräinenkään haittaisi), kevyt viltti vois olla kiva makoilualusta, samoin kuin riippumatto, pari pyykkipoikaa ja naru teltan kattoon
Sitä mietin varusteiden osalta, että oltaisiin näillä ja ihan pienillä ruoka- ja juomalisäyksillä voitu retkeillä meloen vielä usempikin päivä lisää. Ja listasin kamat tarkasti myös siksi, että ollaan lähdössä syksyllä vaeltamaan ja tämä lista on pohja myös sitä varten. Ja varmasti vähemmälläkin pärjää mutta näillä varusteilla meillä oli oikein hyvä olla.
