HUUSSIN PÄIVITYS 2024
Heippulihei kaikki te siellä linjojen toisissa päissä. Aiheena jälleen kerran huussi. Jonkun mielestä vois olla maailman ankein ja tylsin aihe, mutta mun elämässä tää on ollut pinnalla aikas monesti. Joskus ennen mökkielämää esittelin äitini mökin huussin, viisi vuotta sitten (!!!) kisailin Mesteritekijässä ja taisi jopa voittaa huussitehtävän (miten en muista tätä?!) (Ehkä niin, että Ellen Jokikunnas oli vieraileva tuomari ja mulla on olo, että Ellen kyllä fiilisteli!) (no, 70% minusta muistaa, että voitin, joten pidetään tää) ja oma huussi Mustikkalan saavuttua elämäämme on saanut huomiota (täällä ensimmäinen postaus siitä).
Huussi on ollut aivan mainio, toimiva ja ihan sievä. Olen sellainen sisustelija huussissakin toisinaan, että vuosien saatossa siellä on ollut erilaisia “sisustuksia” eli maljakoita kuivakukkineen, taideteoksia seinillä ja kirjat ja lehdet ovat vaihtuneet. Huussi sai ikkunankin pari syksyä sitten. Se teki valoisuudelle paljon! Ja on tietysti saanut pissailla ja kakkailla mukavissa maisemissa - se on (perä)pääasia!
Nyt oli kuitenkin aika vähän fiksailla paikkoja ja minähän aloin hommiin.
Maalasin lehtitelineen uusiksi ja vaihdoin ikkunan alle, huussikuivikkeen ylle.
Poistin katosta tähtitaivaan, vaikka se oli ihana, mutta paristoilla toimiva valoketju lopetti toimintansa vähän liian lyhyesti, joten vaihdoin jo aiemmin kattoon aurinkokennovaloketjun, jonka energiankeruuosa on pujoteltu katolle takaseinän kautta ja se valaisee ihanasti hämärtyvässä illassa..
Siirsin kaikki vaatenupit eri paikoille.
Maalasin katossa olleet tummat täplät mintunvihreiksi.
Maalailin myös oveen ja käsienpesutasoon vähän Magnolia-sävyä söpöinä laikkuina.
Tein ihan uudet minitaideteokset käsienpesupaikalle.
Sahasin vanerista suloisen uuden kukkaisan päällisen huussipöntön kannelle.
Ja siis tajusin, että olenkohan koskaan edes esitellyt täällä blogin puolella tuota superhienoa huussin terassia. Tainno, voi sitä kutsua myös ihan vaan leveiksi portaiksi, mutta minusta huussin terassi kuulostaa hauskemmalta.
Tämän kesän suunnitelmalistalla oli kyllö laittaa uusi katto huussiin, mutta se jäi. Asia kyllä varmasti muistuttaa taas olemassaolostaan keväällä, kun lumet sulavat, mutta mietitään sitä ens vuonna taas uudelleen. Jonkinsoirtin viherkatto olisi ajatuksissa, joko jotain varpua taikka heinää.
Tämä huussi on kyllä ehdottomasti yks lempipaikoista koko Mustikkalassa (sanon näin varmasti jokapaikassa ympäri Mustikkalaa, mutta ei se haittaa). On onni, että se on ylipäätään päätetty rakentaa noin hienolle paikalle, puoliväliin rinnettä ja näkymällä järvelle. Kerran yksi mökille tullut ystävä sanoi, että hän ei tykkää yhtään käydä huussissa asioilla, mutta kun sitten joutui tuonne menemään ja palasi, totesi hän, että no NYT ymmärtää miksi minä sitä paikkaa niin hehkutan. Kokemus oli kokonaisvaltaisesti nautinnollinen!
