SE OLI SEMMONEN 2024

Postaus kertoo tästä vuodesta, siinä kuitenkin mainitaan kaupallisiin yhteistöihin liittyviä tapahtumia ja asioita, mutta pääosassa on minun elämäni. 

Oon yrittänyt tässä pari päivää miettiä, että millainen tää vuosi oikein olikaan. Eilen jopa huhuilin huoneesta toiseen kysellen, että muistaako kukaan mitä me tehtiin keväällä. Mä nimittäin en oikein saa kiinni tämän vuoden muistoista ja pitänee tarttua puhelimen kuvakansioihin selvittääkseni mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuikaan.

Tässä välissä plärään puhelimen muistoja

Tammikuun alussa ajeltiin Oulusta vuodenvaihteen vietosta aivan tajuttoman kovassa pakkasessa niin, että takapenkillä teinit istuivat peiton alla koko matkan. Olis muuten aivan ihana, jos autossa olisi oma autopeitto vain takapenkkiunia varten. Noin muuten tammikuussa ei tapahtunut muuta kuin tavallista elämää, Mustikkalaa, hiihtoa, pakkasta ja kolme merkattua puuta, joista myöhemmin keväällä pilkottaisiin klapeja odottamaan tulevaa. Eli hyvin hyvin tavallista elämää.

Helmikuussa oli töitä, tavallista arkea ja ihan peruseloa odotellen kevättä. Sain valmiiksi kirjotun ihanan pöytäliinan. Aloitin virkkaamisprojektin, koska oli niin suloisesti toimiva koukun ja lankojen yhdistelmä. ihanan pöytäliinan

Maaliskuu on aina mun lempparikuukausi, koska sillon on mun omat synttärit ja siihen liittyy myös paljon ihania muistoja, koska olen kaksi kertaa odottanut myös vauvaa syntyväksi noihin aikoihin. Auringonpaiste on maaliskuussa jotenkin sädehtivämpi kuin muina kuukausina, sehän välkehtii hankien pinnoillakin silloin ja katoilta tipahtelevissa sulavan lumen vesipisaroissa. Aioin tänäkin vuonna tehdä upeita kermakakkuja kaikkiin juhliin, mutta tein jokaisiin vain viiden minuutin pikakakun. heh. Katotaan ens vuonna sitten!

Täytin 44 vuotta ja tämä ikä on tuntunut koko vuoden oikein hyvältä. Ehkä on ollut pikkuisen enemmän olo, että on vanhentunut jollain tapaa enemmän kuin aiemmin. Keho muuttuu, mutta on onnellinen olo siitä, että saa olla terve ja tässä juuri nyt näin.

Maaliskuussa lauloin lempparieuroviisubiisiäni No rules!ia sekä karaokessa, että kirkossa. Oli hauskaa innostua jostain euroviisubiisistä enemmän kuin mistään sitten Främlingin. Vein myös bonustytön pastakurssille ja innostuttiin myös tekemään itse pastaa. Mun teini täytti 17 vuotta, ihan kreisiä! Keväinen Mustikkala oli ihana!

Huhtikuussa keskimmäinen kultakimpale saavutti virallisen teini-iän täyttämällä 13. Pääsiäinen yllätti jälleen, enkä muka ehtinyt tehdä kunnon koristeita. Eli siis superhyvä tehdä tällainen kooste, voi samalla yrittää vaikka laittaa muistutuksia itselleen, että tulevana pääsiäisenä sitten!

Ompelin kuplapeiton lahjaksi ystävän vauvalle ja innostin lapsenkin ompelukoneen äärelle, mikä oli i-h-a-n-a-a! Vuoroviikkovanhemmuudessa on vaan se ankeus, että viikossa lapsikin saattaa unohtaa sen innostuksensa. Pitääkin siis tämäkin ottaa taas asiaksi ja yrittää innostaa uudelleen. Huhtikuussa laitoin hakemuksen menemään, joskos saisi maalata vihdoin ja viimein pari sähkökaappia kodin kulmilla.

Toukokuussa oltiin Mustikkalassa äitini kanssa viikonloppu ja kuvattiin Kaikon kamppista ja se oli niin mukavaa että! Kun äiti asuu kaukana, on yhdessäolo sitten muutaman päivän ajan aika intensiivistä, kun nähdään ja välillä vähän hermoja meillä molemmilla kiristävää, mutta joinakin kertoina se on niiiiiin ihanaa ja antoisaa ja tuo oli sellainen toukokuinen viikonloppu. <3

Esikasvattelin siemenistä kesäkukkasia keväällä ja mulla oli kova usko tämänkin vuoden kukkasatoon ja odottelin myös marraskuun kylmyydessä istutettuja tulppaneja narsisseja nouseviksi, mutta aika vähän nousi sipuleihin nähden. Jokainen kukka silti teki iloiseksi ja onnelliseksi.

Oltiin lasten kanssa staycationilla muutaman kilometrin päässä kotoa ja vaikka puitteet olivat kivat, muistot tuosta reissusta ovat lähinnä sellaiset, että kaikkia vähän ärsytti koko ajan. Kiva muisto, heh.

Toukokuussa pääsin myös ihkaensimmäistä kertaa purjehtimaan. Se oli vaikuttava kokemus sillä tavalla, että olen aina haaveillut purjehtimisesta, mutta aiemmin mulla ei edes kokeilemiseen ole ollut mahdollisuutta. Hauskaa se oli silläkin tavalla, että kisailtiin leikkimielisesti ja meidän joukkueessa oli purjehduksen olympiamitalisti. Kaikenlaista! Huomasin, että olin kirjoittanut aiheesta pitkän postauksenkin tuonne luonnoksiin, ehkä julkaisen sen ensi vuonna. :)

Käytiin lapsosen kanssa ensimmäistä kertaa Hippo-kisoissa ja se oli kivaa! Harmillista, että itse olen innostunut (lasten lisäksi) monista lasten jutuista (kuten urheilukisat, futis- ja korismatsit) vasta nyt, kun nuorin lapsi on alakoulun puolivälissä. Meinaa nimittäin iskeä aivan kaamea haikeus lasten kasvamisesta. Ehkä tätä vuotta on jotenkin, ei ehkä varjostanut, mutta jotenkin pilvitaivastellut se, että jälkikasvu on sen verran vanhaa jo ja kaikki alati muuttuu ja mä en pysy perässä. Liittynee myös keski-ikään, esivaihdevuosiin ja kaikkeen niiden ympärillä.

Toukokuussa myös päädyin sattumalta yhteen pr-tapahtumaan, jossa tehtiin melontaretki Helsingin edustalla. Se olikin sitten mitä mainioin sysäys siihen, että kesäkuussa me oltiinkin Mikin kanssa jo melontakurssilla Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Olin kaivannut veden ääreen melomismielessä jo vuosia ja sitä saatiin nyt oikein kunnolla. Rakastin oppia uusia taitoja. Varattiin kurssin jälkeen samantien kajakit heinäkuulle muutamaksi päiväksi, tiedossa oli siis seikkailu!

Kesäkuu oli melkoista hulinaa! Ja just silloin kun tavallaan tekis mieli myös vain uinahtaa Mustikkalaan syliin ja puutarhan lumoon, lämpeneviin uintivesiin ja mahdollisuuteen tehdä töitä pihlajan katveessa, mutta kaikenmaailman riennot vain veivät.

Meillä oli superkiva yhteistyömatka Tampereelle lasten kanssa ja lähes samoilla silmillä Mikin kanssa sieltä melontakurssille, sieltä samantien ystävän kanssa reissuun Kotkaan ja sieltä täysillä Helsinkiin ja illaksi Sidewaysiin! Kunnon kesähulinaa. Juhannuksena oli sukulaisia Mustikkalassa meidän kanssa ja nautittiin keskikesästä oikein kunnolla. Kiinnitettiin puiset portaat laituriin ja ai vitsit se oli suloinen upgreidaus heiluvien väliaikaistikkaiden jälkeen.

Kun kuukausi vaihtui heinäkuuksi, Miki lähti ajamaan pyörällä kohti Pariisia ja me lähdettiin teinin kanssa nokat kohti Seinäjokea ja Provinssia. Se oli niin ihana festariviikonloppu pitkästä aikaa, lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Nukuttiin luksusteltassa hiljaisuudessa (paitsi yhtenä yönä vähän hyssyttelin ulkopuolella juttelevia tyyppejä ja aamulla selvisi, että olin vähän agresiivisesti hys-hys-sytellyt Vestaa :D) ja saatiin kokea ehkä elämäni paras keikka, kun PMMP palasi keikkalavalle. Ja ylipäätään ihaninta oli festariseura! Oli kertakaikkisen ihanaa, hauskaa, mukavaa ja kivaa koko viikonlopun ajan.

Festareiden jälkeen mä ajelin nautiskelemaan mökkielämästä itsekseni. Sain muutaman päivän jälkeen ystäviä seurakseni ja käytiin kaksi päivää Himoksella Jysäri-festivaaleilla, jonne ystävä oli talvella voittanut rannekkeet ja halusi viedä mukanaan sinne juuri minut. Oli hauska kokemus, josta jäi parhaiten mieleen loistava Masterboy, neonväritulva ja täydellisen ihanat yöajelut festaroinnin jälkeen takaisin Mustikkalaan. Ja edelleen naurattaa kohtaaminen, kun joku mies tuli kesken keikan toteamaan, että tietää mut telkkarista, mutta että oli tuntiakausia siinä pohtinut kuka mä oon, että oonko mä Kyyjärveltä!

Kahden yön suloinen melontaretki Etelä-Konneveden vesillä Mikin kanssa kaksin oli maailman parhain. <3 Saatiin myös pieni ripaus roadtrippailua, kun ajeltiin jo toistamiseen Rautalammille ja takaisin.

Heinäkuussa aloitettiin vihdoin myös tervaamaan puumajaa. Ja tervaaminen on juurikin niin hidasta ja tahmeaa, kuin miltä se kuulostaa. Joka paikka oli tervassa ja tuoksukin levisi pitkin tonttia. Puolet jäi silti maalaamatta, koska ei keksitty miten tehtäisiin maalaustelineet metrien korkeuteen louhikon yläpuolelle. Mietitään sitä tässä tämä talvi ja kevät ja toukokuussa 2025 jatkuu.

Onnelliseksi teki myös pienenpieni laiturifiksaus, kun vaihdoin laiturilla muutamaa lankkua keskenään ja lisäsin pienen pätkän lisää ja sain vihdoin viimeisteltyä laiturin kaarevan pään kauniiksi ja jyrsittyä reunan laudat ja lautojen reunat kaareviksi.

Seuraavaksi hurauttelin jälleen festivaaleille: Turkuun Slottiin katsomaan Cardiganssia! Mieleenpainuvaa oli jälleen automatka läpi Varsinais-Suomen Spotifyn soittaessa Kwanin biisejä ja tajuttuani, että määhän osaan melkein kaikkien biisien sanatkin sinnepäin.

Elokuun kohokohtia oli sähkökaappien maalaus ja Flow-sunnuntain (vuoden ainoa) yllärihumala. Tanssia Pulpin tahtiin ystävien ympäröimänä. Best.

Ja siis tietysti ja todellakin PMMP-viikonloppu. Kirjoin itselleni liivin keikkoja varten, josta tuli tajuttoman hieno. Täytin taskut pikkulapuille kirjoittamillani PMMP-lyriikoilla, joita jaoin ihmisille ympärilläni ja kotimatkalla. Aivan ihania kohtaamisia ja kaksi mahtavaa keikkaa, joilla olin. Ja mikä parasta, teini sai kokea ne jonotuksineen kaikkineen!

Menin lähestulkoon kaikki kesän festarit samassa asussa: musta Uhanan pitsimekko, Vimman neonpunainen Love-bleiseri ja PMMP:n Vittu jee!-lippis. Voisin lähteä samantien tuossa asussa minne vaan! PURE LOVEEE!

Kun koulut alkoivat, syksy saapui ja hulinat alkoivat! Päästiin mökkinaapurin opastuksella sienimetsään ja löydettiin valtavasti mustatorvisieniä. Lähdettiin kohti Suomen kaukaisinta kolkkaa ja vaellettiin viisi päivää Kevolla (siitä on tulossa kunnon postaus, kunhan saan viimeisteltyä). Sain silmälasit! Sumplittiin kaikki tulevaa putkiremonttia varten, että missä milloinkin ollaan ja eletään - voidaksemme vain sekoittaa pakka ihan täysin, kun vastaan tuli kiva koti, jonne mahduttaisiinkin kaikki, koko uusperhe.

“Muutetaan yhteen” oli kaikkein kreisein lause koko vuonna. Ja siis en todellakaan osannut arvata kaikkia niitä tunnemyräköitä, joita muutto toi tullessaan. Pakkasin vaelluksen jälkeen koko syys-lokakuun, koska halusin käydä jokaisen tavaran vanhassa kodissa läpi ja olla muuttamatta ainuttakaan turhaa tavaraa, kuitenkin niin etten karsisi mitään sellaista pois, mitä jäisin kaipaamaan. Sitten kun saimme avaimet uuteen kotiin, alkoi maalausrumba. Olin niin poikki ja uuvuksissa ja väsynyt ja rikki. Ja yksinäinen, tuntui sen kaiken keskellä siltä, ettei mulla ole juurikaan elämässä ketään joka auttaisi ja tukisi raskaassa tilanteessa. Eihän se tietenkään niin ole, saatiin myös vähän apua ystäviltä, mutta voi jee, että olin pohjalla niin monella tavalla!

Tykkään muuttamisesta edelleen, siinä ei ollut vika, mutta sen pakkaamisen, maalaamisen, kamojen läpikäymisen, yksinäisyydentunteiden ja vanhasta kodista luopumisen tuskan päälle vielä täysmuutos koko mun identiteettiin: lasten kanssa elävästä yksin(yhteishuoltaja)huoltajaäidistä yhtäkkiä avovaimoksi ja bonusäidiksi oli ja on ihan saaterin iso juttu! Niistä tunteista puhutaan ihan liian vähän, aion palata aiheeseen vielä myöhemmin.

Loppuvuosi menikin sitten muuttojutuista toipuessa, PMMP:n keikka jäähallilla, nuorimmaisen 10-vuotissynttäreitä juhlien ja pienellä lomahkolla Madeiralla.

Olin tänä vuonna myls monessa jaksossa mukana Melkein kaikki perheestä -podcastissa ja se on ollut mukavaa, antoisaa ja opettanut mua itseänikin paljon ja nostattanut myös itsetuntoa, että vau, osaan tällaistakin!

Jumppasin Valeäiti-Hannen kautta voimailukerhossa ja vaikka se ei missään nimessä ole ollut mulle sillä tavalla mieluisaa, että se tapahtuu sisätiloissa (en tykkää sisätilajumppaamisesta lukuunottamatta laitepilatesta) ja ei ole erityisen hauskaa semmoisessa hauskuusmielessä, on ollut todella antoisaa saada olla mukana, koska tuleehan siitä aina silti hyvä olo, ympärillä on kivoja ja tsemppaavia naisia ja hauska huomata myös omien voimien kasvun!

Huh, sellainen kooste.

Summa summarum: oli aika raskas vuosi, mutta kuitenkin aivan hyvä ja mukava. Lasten kasvaminen on haikeaa, mutta elämä heidän kanssaan silti ihanaa ja välillä ihan leppoisaakin. Pojat rakastavat omia urheilulajejaan, teini musiikkijuttuja. Itsellä kiitollinen olo saada elää tervettä elämää ja olla onnellisessa, hyvässä parisuhteessa. Uusperhe-elämä on löytänyt jo vähän uomaansa, ehkä minäkin vielä.

Työjuttuja on ollut ihan ok-kivasti, ihan riittävästi kaupallisia yhteistöitä (vaikka olis saanut enemmänkin olla), muutamia kivoja juttuja sometöiden ulkopuoleltakin kuten ikkunapiirroksia ja paketointia! Jatkan mielelläni samalla linjalla edelleen, mutta joku uusi juttukin olis kiva lisä. Ehkä semmoinen on tulossa, kuka tietää.

Tulevalta toivon terveyttä, rakkautta, enemmän ulkoilua ja liikkumista, paljon kässäjuttuja ja inspiraatiotulvaa, Mustikkalaeloa maksimaalisen määrän ja kyllä mä haluaisin tänä vuonna vihdoin viedä lapset Lappiin ja Norjaan! Letssii! Tulispa kuitenki enempi ihania asioita kuin mälsiä ja suruisia.

Ihanaa ja onnellista uutta vuotta just sulle!